Hyvän mielenterveyden edistäminen on ensiarvoisen tärkeää

Hyvinvointialueita koskevien aluevaalien yhtenä keskeisimmistä teemoista tulee olla ennaltaehkäisevien, helposti tavoitettavissa olevien ja aidosti matalankynnyksen mielenterveyspalveluiden saatavuus. Tavoitteena tulee olla, että määräaikaisista hankkeista voitaisiin luopua, ja niistä kerätyistä kokemuksista ja opitusta tiedosta muodostettaisiin pysyviä kokonaisuuksia, jotka sitten tuottaisivat laadukkaita, sekä inhimillisesti kestäviä ja taloudellisesti kannattavia tuloksia.

Kaiken keskiössä tulee siis olla, että mielenterveyden haasteisiin vastataan ennaltaehkäisevästi, päästään kiinni nopeasti juurisyihin, sekä tavoitetaan he, ketkä kokevat arkuutta ja pelkoa hakeutumisessa avunpiiriin. Keskiössä tulee olla myös aiheeseen edelleen  liittyvien stigmojen purkaminen.  

Varsinkin nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluita on ehdottoman tärkeä laajentaa, kehittää, sekä monipuolistaa, mutta palveluiden suuntaaminen pelkästään nuorille ei kuitenkaan riitä, sillä mielenterveyden haasteet leikkaavat koko yhteiskuntaa kahtia, ikään katsomatta. Mielenterveyden haasteista on päässyt muodostumaan koko yhteiskuntaa voimakkaasti kuormittava kansansairaus, ja juuri sen vuoksi on nyt viimeistään korkea aika ryhtyä ennaltaehkäiseviin ja saman aikaisesti kauaskantoisiin, vastatoimiin.  

 

"Teillä voi olla kaikki maailman kellot, mutta meillä on kaikki aika" - Taliban

 

Yhdysvallat ja koko läntinen koalitio epäonnistuivat pahoin yrittäessään muokata Afganistanista mieleistään valtiota. Tämän kaksikymmentävuotta kestäneen operaation opetuksena tulee olemaan, ettei mikään maa muutu toiseksi pakottamalla. Tietyllä tavalla Afganistanin operaatiossa saattoi havaita samoja kolonialistisia piirteitä, kuin vuosien 1500–1920 välisessä siirtomaa ajan jaksossa. Tietenkin sillä erotuksella, että Afganistan kaapattiin haltuun ensisijaisesti Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuuden takaamisen nimissä. Sekin oli selvää, että Yhdysvallat tulee ennemmin tai myöhemmin luovuttamaan maan hallinnan pois itseltään, ja tätä Taliban jaksoi kärsivällisesti odottaa, todeten – teillä voi olla kaikki maailman kellot, mutta meillä on kaikki aika.

Afganistanissa toimiessa, ei osattu huomioida maan monimuotoista ja sävyistä kulttuuri- ja  yhdyskuntajärjestelmää, vaan maata yritettiin ikään kuin länsimaalaistaa väkisin. Kun lisäksi otetaan huomioon länsimaiden jo sisäisestikin eriävät mallit, joita sitten koitettiin jalostaa yhteensopiviksi toistensa kanssa, oli tuloksena sellaista sekameteliä, mitä afgaanit eivät kerta kaikkiaan pystyneet omaksumaan. 

Afganistanissa saavutettiin toki paljon hyvääkin, sillä nyt maassa elää kokonainen sukupolvi tyttöjä ja naisia, jotka hyväksyttiin kouluun pääsemisen kautta osaksi yhteiskuntaa. Mutta kuinka heidän kaikkien käy nyt, kun ääri-Islamilainen terroristijärjestö asetti itsensä valtaan? On selvää, että tyttöjen ja naisten asema maassa tulee heikkenemään radikaalisti ääri kireän Šarian käyttöönoton myötä, mutta se ollaanko julkisista teloituksista, mielivaltaisista pahoinpitelyistä, sekä hyväksytyistä raiskauksista luovuttu nykyisen Taliban hallinnon osalta, ei ole vielä täysin selvää.

Kansainvälisen yhteisön tulee jatkaa Afganistanissa mahdollisuuksien mukaan työtään demokratian, ihmisoikeuksien ja ennen kaikkea tyttöjen ja naisten aseman säilyttämisen ja edelleen vahvistamisen puolesta, ja myös Suomen tulee olla jatkossakin osa tätä yhteisöä. Suomen tulee myös tarjota mahdollisuuksiensa mukaan suojaa heille, jotka ovat välittömässä henkeen kohdistuvassa vaarassa. Tarjota suojaa siitäkin huolimatta, vaikka eräät tahot sitä vankasti vastustavatkin. Nuo tahot eivät nimittäin ymmärrä mitään siitä millaista on elää tietäen kuolevansa, tai tietäen joutuvansa raiskatuksi tai pakkonaitetuksi, tai tietäen joutuvansa jäämään vangiksi omaan kotiinsa. Nuo tahot eivät tiedä mitään siitä, millaista on elää elämäänsä pakolaisleireissä, joiden olosuhteet muistuttavat lähinnä helvettiä maanpäällä.

Vuoden 2015 siirtolaiskriisin aikaan Eurooppaan ja Suomeenkin saapui valtava määrä turvapaikanhakijoita, joista valtaosa oli nuoria miehiä. Nyt sen kaltainen kriisi on pyrittävä ehdottomasti estämään. Apua afganistanilaisille onkin tarjottava ensisijaisesti paikan päällä ja lähialueilla, mutta sen lisäksi kaikkein heikommassa asemassa olevia tulee siis auttaa myös pakolaiskiintiön nostamisen turvin. Nämä heikoimmassa asemassa olevat henkilöt eivät todellakaan ole pääsääntöisesti nuoria miehiä, vaan pieniä lapsia ja naisia.

Mielenterveydestä ja päihdesairaudesta

Kuntavaalit ovat läsnä ja ehdotankin vaatimaan äänenne saajalta myönteistä ja ratkaisukeskeistä asennetta, joka tukee hyvän mielenterveyden vaalimista, kuntatasolla. Ehdokkaita, jotka sitoutuvat tekemään työtä paremman mielenterveyden eteen löytyy onneksi yli puoluerajojen, itseni mukaan lukien, suhteellisen laaja joukko.

Näissä kuntavaaleissa mielenterveyskysymykset ovat nostaneet päätään aivan uudelle tasolle. Syynä tähän on se, että mielenterveydenhäiriöiden laajuus ja vakavuus koko yhteiskuntaa koskevana ilmiönä on vihdoinkin oivallettu.

Mielenterveyden haasteiden tabumaisuus on myös pikkuhiljaa murenemassa ja aihetta käsitellään nykyään yhä avoimemmin, ja on alettu ymmärtämään niitä faktoja, että hyvä mielenterveys kuuluu jokaiselle, ettei haasteista selviä yksin, ja ettei yksikään ole mielenterveydenhäiriöille immuuni.

Useat ruohonjuuritason toimijaryhmät, järjestöt, ja mielenterveyskuntoutujien parissa työskentelevät henkilöt tekevät todella arvokasta työtä tuodakseen esille niitä epäkohtia, jotka ovat esteenä hyvän kansallisen- paikallisen- ja yksilöllisen mielenterveyden vaalimisessa. Näiden toimijoiden tulisi myös yhä vahvemmin ja näkyvämmin pohtia, ehdottaa ja vaatia päättäjiltä ratkaisuja, joilla havaittuihin epäkohtiin pystyttäisiin puuttumaan.

Eri muotoiset ja tasoiset mielenterveyspalvelut tarvitsevat myönteistä suhtautumista kuntatasolla. Ne tarvitsevat tukea, rahoitusta, tiloja toimia, ja niiden toimintaa tulisi myös laajentaa, ja olemassa olevia matalankynnyksen mielenterveyspalveluita tulisi markkinoida paljon nykyistä voimakkaammin.

On myös syytä ymmärtää, että jokainen euro, joka mielenterveyspalveluihin sijoitetaan, maksaa itsensä monivertaisesti takaisin. Oli kyse sitten, neuvola- tai kouluterveydenhuollosta, ennaltaehkäisevistä matalankynnyksenpalveluista, terapiatakuusta, kuntouttavasta tai tehostetusta palveluasumisesta, erikoissairaanhoidon psykiatrianpalveluista, tai psykiatrisen osastohoidon kattavuudesta.

Mielenterveyden haasteet ja päihteiden liika- ja väärinkäyttö nivoutuvat hyvin usein toisiinsa, ja sen vuoksi on ehdottaman tärkeä apua tarvitsevan saada ajoissa sellaista palvelua, joka ottaa huomioon kokonaisuuden, ja jossa käsitellään niitä juurisyitä mistä kyseiset haasteet johtuvat. Kukaan ei masennu tai hanki päihderiippuvuutta itselleen, vaan ne molemmat ovat diagnosoituja sairauksia, ja sen vuoksi niitä tulee käsitellä myös sairauksina. Mielenterveys- ja päihdesairaudet puhkeavat usein pintaan hyvin moninaisien ja monimutkaisien ympäristötekijöiden seurauksena, ja olisi syytä ymmärtää ettei huumeiden tai lääkkeiden väärinkäyttäjää tule kategorisoida suorilta käsin rikolliseksi, vaan kyseinen henkilö on todellakin sairastunut. Usein kuitenkin on niin, että huumeiden käyttäjä joutuu turvautumaan rikoksiin, koska ei pysty muuten rahoittamaan käyttöään. Huumeiden käyttökin tosin on jo sinänsä (kannabiksenkin) rikos, mutta mielestäni on järjetöntä rangaista ihmistä sairaudesta, varsinkin jos hän ei edes saa tarvitsemaansa apua ja hoitoa.