Mielenterveys- ja päihdesairauksia hoidettava yhtäaikaisesti.

Mielenterveys- ja päihdesairaudet kulkevat usein käsi kädessä, ruokkien toinen toisiaan, ja siksi niitä pitäisi myös pyrkiä hoitamaan sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmässä yhtäaikaisesti. Hoitoon tai terapiaan pääsyn estäminen siinä tapauksessa, ettei apua tarvitseva pysty sitoutumaan päihteettömyyteen, ei perustu mihinkään muuhun kuin pinttyneisiin asennevammoihin. Sairauksien hoitamatta jättäminen systeemissä päällekkäisien diagnoosien vuoksi ei ole eettisesti, eikä tieteellisesti kestävää.

Mielenterveys- ja päihdekuntoutus on eriytetty toisistaan myös palveluasumisen osalta, ja sen vuoksi moni kuntoutuja jää joko kokonaan ilman tarvitsemaansa palvelua tai ajautuu väärien palveluiden piiriin. Mielenterveyskuntoutujilta ei siis tulisi vaatia päihteettömyyttä, vaan heille tulisi tarjota sellaista palvelua, joka vastaa niin mielenterveys kuin päihdesairauksiinkin. Samoin päihdekuntoutujien mielenterveyssairauksien hoitoon tulisi kiinnittää huomattavasti laajempaa huomiota, kuin mitä tällä hetkellä kiinnitetään.

Tulevalta sote-uudistukselta odotetaan korjausta palvelujärjestelmän rikkinäisyyteen, mutta ei sote-uudistus itsessään korjaa vielä yhtään mitään, jollei asenteet itsessään muutu. Jollei ymmärretä eri sairauksien kompleksisuuksia ja niiden yhtymälinjoja toisiinsa.

Huumeista

Kannabiksen, suonesisäistenhuumeiden, sekä päihteiden ja lääkeaineiden sekakäyttö, on alati kasvava yhteiskuntaa ja sen yksilöitä ravisteleva ilmiö. Syyt tähän ovat tietenkin moninaisia. Osa syynä ongelmaan on pitkälti täysin vääränlainen huume- ja päihdelainsäädäntö, jonka vanhanaikaisuutta ei voi kuin ihmetellä. Ja onkin erittäin hyvä kysymys pohtia sitä, mihin nykyinen lainsäädäntö oikein perustuu ja miksi siitä yhä edelleen halutaan pitää kiinni?

Kun siis sellaiset asiantuntijalaitokset kuten WHO, THL, ja A- Klinikka kannattavat esimerkiksi kannabiksen dekriminalisointi, niin miksi heitä ei kuunnella ja ryhdytä muuttamaan lainsäädäntöä. Tai kun samat asiantuntijalaitokset puoltavat huumeidenkäyttöhuoneiden kokeilua, niin miksi heitä ei edelleenkään kuunnella? Miksi ihmeessä ei?

On myös käsittämätöntä, kun kumman vain näistä asiantuntijalaitoksien nostamista parannuksista huumelainsäädännön muuttamiseksi nostaa keskusteluun, niin saman tien saa kuulla olevansa huumemyönteinen, huumeidenkäytön edistäjä. Siksi kysynkin sinulta arvoisa lukija, että onko edellä- mainittujen asiantuntijalaitoksien tavoitteena sinun mielestäsi siis todellakin edistää huumeiden käyttöä ja aiheuttaa sitä myöden lisää huumeista ja muista päihteistä aiheutuvia negatiivisia lieveilmiötä, rikoksia, ja kuolemia?

https://yle.fi/uutiset/3-12294226

https://blogi.thl.fi/huumeiden-kayton-rangaistavuudesta-tulisi-luopua/

https://blogi.thl.fi/huumeiden-kayton-rangaistavuudesta-tulisi-luopua/ 

Mielenterveysongelmien kustannukset ovat valtavia

 

OECD on laskenut, että mielenterveysongelmien kustannukset suomalaiselle yhteiskunnalle on noin 11 miljardia joka vuosi. Pelkästään Keski-Suomen alueelle tästä tulee noin 0,5 miljardin potti vuosittain. Ajatelkaa hetki, kuinka paljon se on suhteutettuna tuloihin, kun esimerkiksi Jyväskylässä tulot olivat vuonna 2021 talousarvion mukaan noin 1,2 miljardia euroa.

Mielenterveysongelmien kustannukset koostuvat, ennenaikaisesta eläköitymisestä, sairauspoissaoloista, syrjäytymisestä yhteiskunnasta, itse sairauden ja sen liitännäisongelmien aiheutuvista hoitokustannuksista jne.

Näin valtavien lukujen tulisi avata kansalaisten ja ennen kaikkea päättäjien silmiä sen suhteen mikä on pielessä ja mitä pitäisi tehdä. Tällä hetkellä katse on liiaksi sairauksissa, jolloin ollaan auttamattomasti myöhässä. Sen sijaan katseen pitäisi olla siellä missä itse sairauksien syntymistä voitaisiin vielä ehkäistä.

Tämän vuoksi tarvitaan ennaltaehkäisevää toimintamallia, jonka avulla saataisiin luotua valtavia, niin taloudellisia, kuin ennen kaikkea inhimillisiä säästöjä. Tarvitaan perhepalveluiden vahvistamista, koulujen ja työpaikkojen mielenterveysosaamisen lisäämistä, matalankynnyksen palveluiden saatavuuden parantamista, oikea-aikaista puuttumista ja ajoissa oikeanlaiseen hoitoon pääsemistä.