Lasten hyvinvointipalveluiden tärkeydestä

Kunnallisten ja alueellisten palveluiden toimivuuden merkitystä ei välttämättä tule ajatelleeksi tarpeeksi itseni kaltaisen hyväosaisen toimesta, joka on perusterve ja jolla on käytössään laajat ja ilmaiset työterveyspalvelut. Erilaiset palveluverkot muodostavat tukiverkoston eri-ikäisten ja eri elämäntilanteissa olevien ihmisten ympärille. Tärkeimpinä palveluina yleisesti pidetään lapsille ja nuorille suunnattuja palveluja kuten perhe, - neuvola, - lastensuojelu, - varhaiskasvatus, - ja peruskoulutuspalveluita. Tärkeinä pidetään myös perusterveydenhuollon, - erikoisairaanhoidon, - vanhuuden, - ja vammaisuudenpalveluita.

Jokainen suomalainen vauvasta vaariin tulee elämänsä aikana tarvitsemaan palveluita. Palveluiden laadun ja saatavuuden merkitystä ei voi olla korostamatta liikaa. Palvelut ovat kiinteä osa hyvinvointia ja palvelut muodostavat selkärangan yhteiskunnan pystyssä pysymiselle. Palvelut itsessään eivät pysy pystyssä pyhänhengen voimalla vaan niiden ylläpitäminen vaatii verotuloja, ja jollei verotulot riitä on otettava velkaa kulujen kattamiseksi. Vaihtoehtona on myös toiminnan tehostaminen tai palveluiden karsiminen. 

On tärkeä ymmärtää säästöpaineiden keskelläkin, että oikein kohdennettuina ja oikea-aikaisina palvelut tuottavat rahallisia ja inhimillisiä säästöjä pitkällä aikavälillä. Esimerkkinä voidaan pitää lastensuojelu, - ja perhepalveluita. Kun perhettä ja lasta tuetaan ajoissa riittävän vahvoilla sosiaalityön menetelmillä, niin vältytään raskaimmilta lastensuolelullisilta toimilta ja samanaikaisesti vältytään aiheuttamasta pysyvää haittaa lapsen terveydelle ja turvallisuudentunteelle.

On tärkeää tunnistaa, että lapsuusajan hyvinvoinnin ja turvallisuuden tunteen tiedetään olevan merkittävin tekijä aikuisuuden tasapainoisen elämän edellytyksille. Nyt hyvinvointialueiden tiukan rahatilanteen ja säätöpaineiden keskellä vaarana on, että säästöjä kohdistetaan varhaiseen tukeen, eli lapsiperheiden sosiaalityöhön, koska sitovat asiakasmitoitukset eivät sitä koske. Silloin paine viimesijaisiin lastensuojelutoimiin kasvaa, ja mahdollisuus ennaltaehkäisevän työn panostamiseen pienenee entisestään.

Palveluiden säilyvyyden merkityksestä

Nykyisen kaltainen tilanne, jossa Jyvässeutu ja Keski-Suomi kokonaisuudessaan painivat pahoissa talousvaikeuksissa on haastava lähipalveluiden säilyvyyden kannalta. Mittavat säästöpaineet uhkaavat perusopetuksen ja ammatillisen koulutuksen laadukasta toteuttamista. Samoin alati kasvavat terveydenhuollon kustannukset ja suhteessa vähenevät varat luovat painetta terveyskeskuksien lakkauttamiselle. Yhtälö itsessään on mahdoton sen suhteen, ettei säästöjä tarvitsisi tehdä, mutta niiden kohdentamiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Leikkaukset lähipalveluihin, kun saattavat pahimmillaan lisätä kustannuksia pidemmällä aikavälillä. Leikkauksilla on myös aina suoria vaikutuksia ihmisten turvallisuuden tunteeseen ja arjen toimivuuteen ylipäätänsä.

Pidemmällä aikavälillä parasta olisikin jo päätettyjen ja tulevien välttämättömien sopeutustoimien ja priorisointien ohella keskittyä siihen, että sosiaali- ja terveyssektorin peruslähipalvelut olisivat kustannustehokkaita, saavutettavia, ja ennen kaikkea toimivia. Terveys – ja sosiaalipalveluiden keskittäminen samojen kattojen alle, digitaalisien palveluiden laajentaminen, ja yhdenmukaisten asiakastietojärjestelmien kehittäminen ovat avainsanoja toimivuudessa ja kustannustehokkuudessa.  

Erityistä huolta Jyvässeudun ja Keski- Suomen alueella ovat herättäneet kouluverkoston loputtomalta tuntuva karsiminen. Tällä hetkellä ajankohtaisena on Jyväskylän kaupungin sivistyslautakunnan esitys Kuohun ja Liinalammin koulujen lakkautuksen puolesta. Koulujen alasajo huolestuttaa monestakin syystä. Ensinnäkin kyse on lapsista joiden elämän keskiössä lähikoulu merkitsee valtavan suurta osaa. Kyse on myös alueiden houkuttelevuudesta, jossa koulun osuus on todella merkittävä. Koulujen lakkauttaminen vaikuttaa suoraan myös muiden palveluiden harvenemiseen, joka on omiaan voimistamaan asuinalueiden eriytymistä toisistaan. Kun palvelut katoavat niin ajan myötä myös asukkaat katoavat. Tämän kaltainen kehityskulku johtaa yhä suurempiin ja väistämättä rauhattomampiin aluekeskittymiin.

Palveluverkoston kehittämisen ja saavuttavuuden parantamisen tueksi tarvitaan poikkitieteellistä lähestymistapaa. Tästä esimerkkinä toimii THL: n ylläpitämä maanlaajuinen tutkimusverkosto, joka keskittyy erityisesti sote-palveluiden tutkimukseen. Sen tavoitteena on tarkastella kriittisesti sote-palveluiden käytäntöjä ja tuoda näkyväksi hiljaista tietoa ja vahvistaa sitä, että arjen toiminnan kehittäminen perustuu entistä vahvemmin tutkimukselliseen näyttöön.  

Jyvässeudun ja koko Keski-Suomen nykyiset ja erityisesti tulevat kunta- ja aluepäättäjät joutuvat tekemään haastavassa taloustilanteessa vaikeita ja epämiellyttäviä ratkaisuja. Erityisesti sen vuoksi päätettyjen ratkaisujen tulee perustua mahdollisimman suurelta osin tutkittuun tietoon, eikä mututuntumiin tai mieltymyksiin. Päätöksissä tulee erityisesti keskittyä pitkän aikavälin tavoitteiden rakentamiseen ja niiden saavuttamiseen, lyhytnäköisen katsantokannan sijaan.  

 

 

 

 

https://innokyla.fi/fi/kokonaisuus/sote-palveluiden-tutkimusverkosto 

https://yle.fi/a/74-20113250 

https://www.hyvaks.fi/uutiset/keski-suomen-hyvinvointialue-luopuu-sosiaalihuollon-asiakastietojarjestelman-kayttoonotosta

Arvoista

Oletko pohtinut omien arvojesi kokonaisuutta? Sitä millaisia ne ovat tällä hetkellä, kuinka ne ovat eläneet ajassa ja kuinka muuttaneet muotoaa. Oletko verrannut omia arvojesi suhdetta jonkun toisen arvopohjaan, ja ihmetellyt miten joku voikin ajatella niin eritavoin suhteessa itseesi, esimerkiksi poliittisissa kysymyksissä?

Miten arvot syntyvät ja kasvavat, miksi ne muuttuvat ja miksi ne ovat niin erilaisia ja yksilöllisiä? Millainen ajattelu on oikeastaan oikein ja mikä on väärin? Voiko sellaista ylipäätään määritellä?

Tammikuun loppupuolella pidettävät presidenttivaalit ovat hyvä esimerkki erilaisten arvojen punnitsemisesta. Vastakkain ovat oikeisto ja vasemmisto ja niiden välillä keinuvat keskilinjan kulkijat. Vastakkain niin ikään ovat konservatiiviset, sekä liberaalit ajatusmallit.

Arvoissa on usein kyse erilaisten keinojen käyttämisestä samojen päämäärien tavoittamiseksi. Työllisyyden kasvattaminen, koulutukseen satsaaminen ja turvallisuus ovat hyviä esimerkkejä yhteisistä päämääristä, joita voidaan lähestyä erilaisten arvopohjien ja sitä kautta erilaisten keinojen kautta.

Mutta mistä arvot syntyvät? Entä mitataanko ihmisen arvopohjaa lopulta keinojen, vai tavoitteiden kautta? Jos keinojen niin arvojen erot ovat huomattavia. Jos päämäärien, niin arvojen erot ovat huomattavan vähäisiä.

Koettu historia, kasvuympäristö ja vanhempien esimerkki, sekä sosioekonominen asema ovat avain tekijöitä arvojen syntymisen taustalla. Toisin sanoen arvot meissä ovat peräisin itsestämme riippumattomista seikoista, emmekä me siten ole luoneet niitä itse. Arvot eivät myöskään ole stabiileja vaan ne muuttuvat iän, elämäntilanteen ja aikakausien mukana.

Arvojen vastakkainasettelu itsessään on suo jolle ei tule loppua koskaan. Toisimme kunnioittaminen, erilaisuuden hyväksyminen, ja sovinnaisuuden edistäminen eivät ole kiinni arvoista, vaan sellaisista käyttäytymisenmalleista joihin me voimme halutessamme itse vaikuttaa.