Lasten ja nuorten tulevaisuus Jyvässeudulla on vaakalaudalla – tarvitaan tekoja, eikä juhlapuheita!

Lasten ja nuorten hyvinvointi on monilta osin kriittisessä tilanteessa Jyvässeudulla. Mielenterveysongelmat, päihteiden käyttö, koulutuksen eriarvoistuminen ja harrastusmahdollisuuksien epätasainen jakautuminen uhkaavat nuorten tulevaisuutta. Nuorten mielenterveysongelmat ovat jatkuvasti lisääntyneet, ja palvelut eivät riitä vastaamaan tarpeeseen. Nuorten mielenterveys- ja päihdetyön tiimit tarjoavat tukea, mutta liian moni nuori jää yksin odottamaan apua. Jokainen viivästynyt hoito on riski, joka voi johtaa koulupudokkuuteen, syrjäytymiseen ja pahimmillaan itsetuhoiseen käyttäytymiseen.

Kouluihin tarvitaan lisää koulupsykologeja ja kuraattoreita, jotta mielenterveyspalvelut saadaan suoraan nuorten arkeen. Nuorten talon ja Ohjaamon kaltaisia matalan kynnyksen palveluja on entisestään vahvistettava, ja niiden aukioloaikoja laajennettava, jotta apua on saatavilla silloin, kun sitä eniten tarvitaan. Kouluissa on myös lisättävä mielenterveyskasvatusta, jossa nuorille opetetaan tunnistamaan ja käsittelemään omia tunteitaan jo varhaisessa vaiheessa.

Huumeiden ja päihteiden käyttö on arkipäiväistynyt osalle nuorista, ja tilanne pahenee, jos emme tee mitään. Päihdevalistus ei saa olla pelkästään pelottelua ja rangaistuksia, vaan sen on oltava realistista ja nuorten maailmaan liittyvää. Peruskouluissa ja toisen asteen oppilaitoksissa on lisättävä huumeiden käytön vaarallisuuteen perustuvaa keskustelua, jossa käytetään esimerkiksi kokemusasiantuntijoita kertomaan nuorille päihteiden todellisista seurauksista, sekä yhteyksistä rikolliseen käyttäytymiseen. Lisäksi lapsien ja nuorien vanhempia ja huoltajia on tuettava ja koulutettava tunnistamaan varhaiset merkit päihdekäytöstä ja hakemaan tarvittavaa apua ajoissa.

Monelle nuorelle harrastus voi olla ainoa turvapaikka vaikeassa elämäntilanteessa. Liian moni lapsi ja nuori kuitenkin jää harrastusten ulkopuolelle, koska perheellä ei ole varaa osallistua maksullisiin aktiviteetteihin. Sen vuoksi jokaiselle nuorelle on taattava vähintään yksi maksuton harrastus. Harrastamisen tiedetään olevan yksi merkittävimmistä keinosta ehkäistä syrjäytymistä ja syrjäytymiseen liittyviä lieveilmiöitä. Harrastustuki tulee ulottaa kattamaan kaikki vähävaraiset perheet, eikä sitä tulisi rajoittaa liian suppeasti koskemaan vain tiettyjä lajeja, ja myös kulttuurin harrastamisen huomioiminen tulee ehdottomasti sisällyttää harrastustukeen.

Jyvässeudun ja koko Keski-Suomen nuorten tulevaisuuden turvaamisen päämäärä ei voi odottaa, vaan nyt tarvitaan rohkeita päätöksiä ja todellisia tekoja nuorten puolesta. Kauniiden juhlapuheiden ja korulauseiden sijaan on otettava käyttöön tutkittuun tietoon perustuvia työkaluja epäkohtien ja vikojen korjaamiseksi.

Perheiden tukeminen on kaiken perusta

On syytä ymmärtää, että hallituksen toimet, joilla perheiden tilannetta on kiristetty entisestään ovat aiheuttaneet taloudellista epävarmuutta ja toivottomuutta monissa kodeissa. Erityisen huolestuttava tilanne on yksinhuoltajaperheissä, ja niissä ennestään vähävaraisissa kotitalouksissa, jotka jo ennestään ovat kamppailleet jaksamisensa äärirajoilla. Haavoittuvassa asemassa olevissa perheissä huoli tulevaisuudesta aiheuttaa toivottomuutta. Toivottomuutta, joka on omiaan lisäämään riskiä esimerkiksi mielenterveyden järkkymiselle. Lapsien ja nuorien kohdalla riski sairastua mielenterveydellisesti on erityisen suuri.

Ensiarvoisen tärkeää onkin se, että apu ja tuki perheille on oikeasuhtaista ja sitä saa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Ennaltaehkäisevän sosiaalityön, perheneuvoloiden, ja kotipalveluiden merkitys on valtavan tärkeässä asemassa vaikeassa tilanteessa olevien perheiden hyvinvoinnin tukemisessa. Tämän lisäksi on pidettävä huolta, että erityisesti yksinhuoltajat saisivat riittävästi apua arjen pyörittämiseen joustavien lastenhoito- ja kotipalveluiden muodossa.

Jyväskylän ja koko Keski-Suomen päätöksenteossa on jatkossa otettava vahvemmin huomioon perheiden ääni. Käytännön ratkaisut, kuten maksuttomat harrastukset, iltapäiväkerhot ja joustavat päivähoitomahdollisuudet, tekevät arjesta sujuvampaa ja ehkäisevät syrjäytymistä. Päättäjien tuleekin kyetä tehdä sellaisia päätöksiä, jotka helpottavat perheiden elämää, eikä sellaisia, jotka vaikeuttavat elämää entisestään. Tiukka taloustilanne ei saa näkyä siten, että tehdään sellaisia lyhytnäköisiä säästötoimia, jotka lopulta tulevat niin taloudellisesti kuin inhimillisestikin kalliiksi. Leikkaaminen perhepalveluista ei ole koskaan viisasta, ei kunta- eikä aluepolitiikan osalta. Sen sijaan tiukassa taloustilanteessa kustannustehokkaat ratkaisut ovat avain siihen, että palveluiden tasoa voidaan pitää yllä, ja jopa vahvistaa, vaikka rahaa olisikin käytössä aikaisempaa niukemmin.

Kaikkiaan on siis syytä ymmärtää, että tulevaisuutta rakennetaan nimenomaan perheissä, ja että sen vuoksi niiden tukeminen on ensiarvoisen tärkeää. Ja sekin on syytä ymmärtää, että oikeasuhtaisesti tarjottu tuki perheille maksaa itsensä tulevaisuudessa moninkertaisesti takaisin, kun hyötysuhdetta tarkastellaan hiemankaan pidemmällä perspektiivillä.

Jyväskylän ja koko Keski-Suomen turvallisuustilanne on heikentynyt

 

Keski-Suomalaisen artikkelissa 25.2.25 mainitaan se minkä tilastot osoittavat eli, että viime vuosina väkivaltarikokset ovat kasvaneet huolestuttavaa vauhtia Jyväskylässä ja koko Keski-Suomen alueella. Väkivaltarikosten määrä on peräti kaksinkertainen verrattuna 2000-luvun alkuun. Erityisesti törkeiden pahoinpitelyiden lisääntyminen on vakava merkki siitä, että turvallisuustilanne on selkeästi heikentynyt. Vuonna 2024 Jyväskylässä kirjattiin perusmuotoisia ja lieviä pahoinpitelyitä 1 272 kappaletta, kun vuonna 2023 luku oli 1 250. Törkeiden pahoinpitelyiden määrä kasvoi 62:sta 75:een vuodessa. 

Tilastot kertovat karua kieltää siitä, että toimia sen ehkäisemiseksi tarvitaan heti, joten onkin erittäin tärkeää, että poliisi on reagoinut tilanteeseen lisäämällä valvontaa. Poliisin resurssien lisääminen ja valvonnan lisääminen eivät saa olla vain reaktiivista toimintaa, vaan juuri nyt tarvitaan tehokkaita ja järjestelmällisiä keinoja, joilla estetään rikosten uusiminen. Tilanteen ratkaisemiksi eivät pelkät kovat toimet riitä, vaan ennaltaehkäisevän työn merkitystä tulee välttämättä korostaa. Väkivallan käyttämin ei synny tyhjiössä, vaan sen takaa tiedetään löytyvän usein yhteiskunnasta syrjäytymistä, mielenterveysongelmia ja päihteiden väärin käyttöä. Edellä mainitut taustasyyt saattavat luoda ihmisen ympärille moniulotteisen riskitekijöiden verkoston, joka on lopulta vaarassa purkautua ei toivuttuna väkivaltaisena käytöksenä.

Näin ollen Jyväskylässä ja koko Keski-Suomen alueella kuten yhteiskunnassa laajemminkin tulisi panostaa erityisesti oppilaiden tukemiseen kouluissa, nuorisotyön määrään ja laatuun, sekä matalakynnyksen mielenterveyspalveluiden saatavuuteen. Keski-Suomen hyvinvointialueen tulisi siis lisätä, eikä vähentää koulukuraattoreille ja psykologeille suunnattuja resursseja, jotta nuoret saisivat apua ajoissa. Erittäin tervetulleita olisivat myös sellaiset rikoskierteen katkaisemiseen tähtäävät laaja-alaiset toimet ja palvelut, joissa yhdistettäisiin rikosseuraamuslaitoksen, sosiaalipalveluiden ja työvoimapalveluiden yhteistyötä. Rikostuomion sovittaneille tulisi tarjota riittäviä tukipalveluita, kuten asunto- ja työhönvalmennusohjelmia, jotta he eivät palaisi rikolliseen elämäntapaan.

Jyväskylä ja Keski-Suomen hyvinvointialue voivat olla tulevaisuudessa turvallisempia paikkoja elää, olla ja asua, mutta sen eteen tulee tehdä määrätietoisia ja tutkittuun tietoon perustuvia rakenteellisia parannuksia. Puhetta on kuultu jo aivan riittävästi, on tekojen aika.

Ennaltaehkäisevän mielenterveystyön tärkeydestä

Mielenterveysongelmat aiheuttavat Suomessa vuosittain noin 11 miljardin euron suuruiset kustannukset. Kustannusten synty kostuu maksettavista sosiaalietuuksista, terveydenhuoltoon liittyvistä menoista ja työelämän menetyksistä kuten työkyvyttömyyseläkkeiden maksusta ja sairaspoissaolojen synnystä. 

Valtavan suuruisien taloudellisien kustannusten lisäksi mielenterveyden häiriöt aiheuttavat ihmisille vakavaa toivottomuuden tunnetta, syrjäytymistä, ja monenlaista muuta inhimillistä kärsimystä. Mielenterveysongelmien inhimilliset huolenaiheet eivät kosketa vain niistä kärsivää yksilöä itseään, vaan niiden vaikutukset ulottuvat yksilön koko lähipiirin kannettavaksi. Heijastusvaikutuksena niistä kärsivän yksilön läheistenkin vaara sairastumiselle on suuri. Lisäksi mielenterveydenongelmilla on voimakas taipumus periytyä sukupolvilta toisille.

Suomessa mielenterveydelliset haasteet ovat yleisiä, sillä peräti noin 20–25 prosenttia aikuisväestöstä vuosittain painii niiden kanssa. Mielenterveystyössä tärkeintä olisikin puuttua mielenterveydellisiin haasteisiin ennaltaehkäisevästä. Panostukset mielenterveyden edistämiseen ja ongelmien ennaltaehkäisyyn ovat kaikkein kustannustehokkain tapa torjua niistä koituvia yksilöllisiä ja yhteiskunnallisia haittoja. Erityisesti varhaiset toimet lapsuudessa ja nuoruudessa ovat vaikuttavia, sillä mielenterveyden perusta rakentuu juuri silloin. Siksi onkin tärkeää luoda lapsille ja nuorille turvallisia ja kannustavia ympäristöjä, jotka vahvistavat heidän sosiaalisia tunnetaitojaan.

Kouluissa ja työpaikoilla puolestaan ennaltaehkäisevän mielenterveystyön avulla voidaan vähentää tuntuvasti sairauspoissaoloja ja samalla parantaa opiskelu- ja työhyvinvointia. Työterveyslaitoksen mukaan ennaltaehkäisyyn panostamalla voidaan vaikuttaa ratkaisevasti yksilön jaksamiseen opintojen tai työn parissa. Kun jaksamista edistetään ennaltaehkäisevin toimin, niin opintojen venymiset ja  keskeytykset, sekä työelämässä loppuun palamiset vähenevät automaattisesti merkittävästi. 

Koko yhteiskunnan tasolla ennaltaehkäisevä mielenterveystyö siis edistää suoraan sosiaalista hyvinvointia ja vähentää eriarvoisuutta. Ja on syytä muistaa, että laajamittaisetkaan panostukset mielenterveyden edistämiseen ja mielenterveyshäiriöiden synnyn ehkäisyyn ovat mitättömän vähäisiä, verrattuna mielenterveyspalveluihin uppoamaan rahoitukseen. Joten jokainen lienee ymmärtää, että panostamalla ennaltaehkäisyyn saavutetaan merkittäviä ja moniulotteisia säästöjä.

Vakavat väkivaltarikokset kasvussa julkisilla paikoilla

 

Tutkimustilastot vuodelta 2024 osoittavat, että vakavat väkivaltarikokset ovat lisääntyneet julkisilla paikoilla. Noin 80 prosenttia epäillystä, oli Suomessa syntyneitä Suomen kansalaisia, ja alle 18-vuotiaita epäillyistä oli noin 30 prosenttia. Muutos huonompaan suuntaa heijastaa vakavia ja syviä yhteiskunnallisia haasteita, kuten lisääntynyttä syrjäytymistä, ja mielenterveys- ja päihdehäiriöiden kasvua.

Nuorten osalta yksi merkittävimmistä tekijöistä syyllistyä rikoksiin on toivottomuutta ja osattomuutta aiheuttava syrjäytyminen. Nämä nuoret ovat pudonneet läpi yhteiskunnallista tukiverkostoista joiden silmäkoot ovat aivan liian suuria. Heidän hätähuutojansa ei olla kuultu tarpeeksi ajoissa vaan vasta siinä vaiheessa, kun pahin on jo tapahtunut. Vakavien väkivaltarikosten tekijöiden taustalla löytyy myös hoitamatonta ahdistusta, persoonallisuuden häiriön piirteitä ja impulssikontrollin hallitsemattomuutta. Nuorten pääsy psykiatriset palveluiden piiriin on haastavaa, ja nuoret jäävät vaille oikea-aikaista ja oikein kohdennettua apua.

Nuorten tekemien vakavien väkivaltarikoksien kasvuun vaikuttaa voimakkaasti myös lisääntynyt huumeiden käyttö. Huumeisiin kuolleita oli vuonna 2023 ennätyksellisen paljon ja eniten huumekuolemia oli 15–24-vuotiaiden ikäryhmässä. Samaisessa ikäryhmässä kuolleiden määrä myös kasvoi eniten, suhteessa vuoteen 2022. Huumausaineiden käytön tiedetään alentaa merkittävästä hyväksyttävien käyttäytymisen rajoja ja lisävään impulsiivisuutta, mikä näkyy suoraan väkivallantekojen lisääntymisenä.

Ratkaisuksi huolestuttavaan tilanteeseen tarvitaan sekä ennaltaehkäiseviä, että korjaavia toimia. Ennaltaehkäisyssä keskiöön tulisi asettaa nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen, joka tulisi toteuttaa korjaustoimilla lastensuojelu- ja perhepalveluihin, sekä panostuksilla koulutukseen. Myös nuorten mielenterveyspalveluihin tarvitaan kokonaisvaltaista remonttia ja matalan kynnyksen tukipalveluita on lisättävä.

Tärkeää on myös pohtia julkisten paikkoja turvallisuutta, jossa väkivaltarikoksien kasvua on tapahtunut. Julkiset paikat ja tilat on suunniteltava sellaisiksi joissa jokainen voi tuntea olonsa turvalliseksi. Tämä tarkoittaa teknisen ja fyysisen valvonnan lisäämistä, sekä poliisin läsnäolon vahvistamista. Julkisten paikkojen ja tilojen uudelleen suunnitellussa erityisesti nuorten itsensä kokemukset ja näkemykset tulisi ottaa huomioon.

Kaikkiaan on ymmärrettävä, että nuorten hyvinvointi toimii suorana indikaationa yhteiskuntamme tulevaisuudelle ja meidän kaikkien turvallisuuden tunteelle.  Nuorten aiheuttaman väkivallan kasvava kierre voidaan katkaista vain teoilla ja toimilla jotka tiedetään toimivaksi. Sen sijaan sitä ei katkaista voivottelemalla vakavaa tilannetta ja vain toivomalla parasta.

Lapset konfliktien keskellä vuonna 2024

Vuosi 2024 oli ennätyksellisen raskas lapsille, sillä 473 miljoonaa heistä joutui elämään konfliktialueiden keskellä. Lapsiin kohdistuvat loukkaukset lisääntyivät erityisesti Ukrainan ja Gazan konfliktien seurauksena. Lapsiin vaikuttivat myös muun Palestiinan alueen, Haitin, Libanonin, Myanmarin, ja Sudanin katastrofaaliset tilanteet.

Konfliktien keskellä lapset altistuivat vuonna 2024 äärimmäisen hädän aiheuttamalle toivottomuudelle, nälälle, väkivallalle, ja jatkuvalle pelolle. He joutuivat kohtaamaan perheenjäsentensä menettämisestä seuraavaa ääretöntä surua ja ahdistusta. He joutuvat näkemään kotiensa ja koulujensa tuhoutuvan. He joutuivat kohtaamaan henkistä, - psyykkistä, - ja seksuaalista pahoinpitelyä, eivätkä heidän pienet mielensä kestäneet sellaisien asioiden kohtaamista, vaan hajosivat sirpaleiksi.

Konflikteissa lapset eivät ole pelkästään sijaiskärsijöitä vaan juuri heihin kohdistetaan suoraa ja tarkoituksellista terrorisointia. Heidän puolustuskyvyttömyyttään käytetään sumeilematta ja avoimesti hyväksi. Lapset aikuisten päättäjien aiheuttamien konfliktien keskellä ovat kuin leikkikaluja, joita voi kohdella kaaoksien keskellä miten vain huvittaa.

Maailmassa missä elämämme lapsien oikeuksia pyritään suojaamaan esimerkiksi kansainvälisien sopimuksien kautta. Lapsen oikeuksien sopimus on maailman laajimmin ratifioitu YK:n alainen ihmisoikeussopimus, ja sen sisältöä on sitoutunut noudattamaan 196 valtiota. Konfliktien keskellä sopimukset valitettavasti menettävät merkityksensä, kääntyen äärimmäisessä muodossaan täysin päälaelleen alkuperäistä tarkoitustaan vastaan.

Yhden historian karmeimmista vuosista lapsille konfliktien keskellä luulisi jo vihdoin herättävän ihmiskunnan aikuisten muuttamaan suhtautumistaan lasten ihmisarvoiseen kohtelemiseen. Asettamalla itsemme kaltoinkohdeltujen lapsien asemaan ymmärrämme, että jokainen konfliktien keskellä oleva lapsi toivoo uuden vuoden 2025 tuovan sen muutoksen tulessaan.

Muutokset eivät kuitenkaan toteudu sulkemalla silmiä ja korvia maailman lasten hädältä. Yksittäisten aikuisten pienet hyvät teot ja kannanotot ovat omiaan luomaan puroja muutokselle kohti parempaa huomista. Sellaiseen pystyy halutessaan jokainen, omien henkilökohtaisten kiireiden ja huolien keskelläkin.

Parempaa Uutta Vuotta 2025.

Lasten hyvinvointipalveluiden tärkeydestä

Kunnallisten ja alueellisten palveluiden toimivuuden merkitystä ei välttämättä tule ajatelleeksi tarpeeksi itseni kaltaisen hyväosaisen toimesta, joka on perusterve ja jolla on käytössään laajat ja ilmaiset työterveyspalvelut. Erilaiset palveluverkot muodostavat tukiverkoston eri-ikäisten ja eri elämäntilanteissa olevien ihmisten ympärille. Tärkeimpinä palveluina yleisesti pidetään lapsille ja nuorille suunnattuja palveluja kuten perhe, - neuvola, - lastensuojelu, - varhaiskasvatus, - ja peruskoulutuspalveluita. Tärkeinä pidetään myös perusterveydenhuollon, - erikoisairaanhoidon, - vanhuuden, - ja vammaisuudenpalveluita.

Jokainen suomalainen vauvasta vaariin tulee elämänsä aikana tarvitsemaan palveluita. Palveluiden laadun ja saatavuuden merkitystä ei voi olla korostamatta liikaa. Palvelut ovat kiinteä osa hyvinvointia ja palvelut muodostavat selkärangan yhteiskunnan pystyssä pysymiselle. Palvelut itsessään eivät pysy pystyssä pyhänhengen voimalla vaan niiden ylläpitäminen vaatii verotuloja, ja jollei verotulot riitä on otettava velkaa kulujen kattamiseksi. Vaihtoehtona on myös toiminnan tehostaminen tai palveluiden karsiminen. 

On tärkeä ymmärtää säästöpaineiden keskelläkin, että oikein kohdennettuina ja oikea-aikaisina palvelut tuottavat rahallisia ja inhimillisiä säästöjä pitkällä aikavälillä. Esimerkkinä voidaan pitää lastensuojelu, - ja perhepalveluita. Kun perhettä ja lasta tuetaan ajoissa riittävän vahvoilla sosiaalityön menetelmillä, niin vältytään raskaimmilta lastensuolelullisilta toimilta ja samanaikaisesti vältytään aiheuttamasta pysyvää haittaa lapsen terveydelle ja turvallisuudentunteelle.

On tärkeää tunnistaa, että lapsuusajan hyvinvoinnin ja turvallisuuden tunteen tiedetään olevan merkittävin tekijä aikuisuuden tasapainoisen elämän edellytyksille. Nyt hyvinvointialueiden tiukan rahatilanteen ja säätöpaineiden keskellä vaarana on, että säästöjä kohdistetaan varhaiseen tukeen, eli lapsiperheiden sosiaalityöhön, koska sitovat asiakasmitoitukset eivät sitä koske. Silloin paine viimesijaisiin lastensuojelutoimiin kasvaa, ja mahdollisuus ennaltaehkäisevän työn panostamiseen pienenee entisestään.