Koti, uskonto ja isänmaa ovat isoja käsitteitä, mutta mitä
tekemistä niillä on politiikan kanssa? Usein näihin perustetaan koko
poliittisen vakaumuksen selkäranka.
Jokaisella tulisi olla koti ja oikeus valita sen sijainti.
Ilman kotia jäädään vaille suojaa, turvaa ja lämpöä. Kodittomuus koskettaa ja
sen kitkemiseksi tulee tehdä kaikkensa. Politiikalla siten on merkitystä kotiin
liittyen, lainsäädännöllisten, sekä asuntopoliittisten kontekstien kautta.
Uskonvapaus on perusoikeus, joka tarkoittaa vapautta uskoa
mihin vain tai olla uskomatta mihinkään. Uskonnon sekoittaminen poliittisiin
ideologioihin, on epädemokraattista ja haitallista. Uskonnolla, uskomuksilla ja
hengellisyydellä on tärkeä osansa, mutta jossain muualla.
Jokainen on syntynyt jossain, ollen siten jostain kotoisin.
Jokaisella valtiolla on lakinsa, joita jokaisen maan kansalaisen tai maassa
muutoin oleskelevan tulee noudattaa. Isänmaata ollaan valmiita puolustamaan ja
tekemään kaikkensa sen hyväksi. Valtaosin politiikassa on kyse isänmaallisuuden
vaalimisesta erilaisten ajattelutapojen ja painotusten kautta eikä siitä, että
jokin poliittinen liike tai suuntaus olisi toistaan sen vähemmän tai enemmän isänmaallisempi.
Välillä olisi myös hyvä laajentaa perspektiiviä. On olemassa
koti kunnassa, joka sijaitsee Suomessa, joka sijaitsee maanosassa maapallolla, joka
on yhteinen ja joita on vain yksi ainoa koko universumissa. On kristinusko,
joka on uskonto muiden joukossa, joita on olemassa ikivanhoja ja uudempia,
joista haarautuu lukuisia eri suuntauksia ja tulkintoja, joihin synnytään tai liitytään
tai niistä luovutaan. Joista usein löytyy fundamentaaliset ääripäänsä, ja jotka
muuttavat muotoaan sitä mukaan, kun maailma muuttuu niiden ympärillä.
