Mennyt vuosi jää mieliimme koronaviruksen vuoksi, kun taas tuleva vuosi, ehkäpä kyseisen viruksen selättämisen vuoksi. Maailmanloppua ei siis tainnut tulla vieläkään, joten elämä jatkaa kiertokulkuaan, tosin tätä menoa kohti entistäkin pelottavampia aikoja.
Me ihmisinä ajamme itsemme todelliseen ahdinkoon, jos emme pidä huolta ilmasta, jota hengitämme, meristä, jotka säätelevät ilmastoamme, metsistä, jotka toimivat keuhkoinamme, emmekä biodiversiteetistä, jonka köyhtyminen vaarantaa viime kädessä oman lajimmekin olemassaolon.
Me ihmisinä olemme unohtaneet olevamme yhtä luonnon kanssa. Me olemme unohtaneet olevamme vain yksi niistä evoluution lukemattomista haaroista, joka on muokannut elämää maapallolla miljardien vuosien ajan. Me olemme vallanhimoissamme korottaneet itsemme "luomakunnan" kuninkaiksi, ymmärtämättä lainkaan tekojemme seurauksia. Emmekä me tule koskaan saamaan anteeksi tulevilta sukupolvilta tuhoa, jonka jätämme jälkeemme, jos emme muuta pikaisesti toimintatapojamme.
Muutos parempaan on mahdollista toteuttaa vain luopumalla erityisyyden illuusiostamme ja nöyrtyä samalle tasolle, meitä ympäröivien organismien kanssa, joista olemme itse täysin riippuvaisia. Tämän lisäksi meidän tulee valjastaa älymme toimiin, joilla tuhoamisen sijaan hyödynnämme luonnon meille suomia rikkauksia kestävin tavoin.
Meidän tulee tukeutua tieteeseen, eli tietoon, jonka olemme saaneet selville planeettamme eri ilmiöstä ja syistä näiden ilmiöiden takana. Me siis tiedämme, mutta meidän tulisi myös toimia tietomme mukaisesti, ja toimia ennen kuin on liian myöhäistä.
