Mielenterveydestä ja päihdesairaudesta

Kuntavaalit ovat läsnä ja ehdotankin vaatimaan äänenne saajalta myönteistä ja ratkaisukeskeistä asennetta, joka tukee hyvän mielenterveyden vaalimista, kuntatasolla. Ehdokkaita, jotka sitoutuvat tekemään työtä paremman mielenterveyden eteen löytyy onneksi yli puoluerajojen, itseni mukaan lukien, suhteellisen laaja joukko.

Näissä kuntavaaleissa mielenterveyskysymykset ovat nostaneet päätään aivan uudelle tasolle. Syynä tähän on se, että mielenterveydenhäiriöiden laajuus ja vakavuus koko yhteiskuntaa koskevana ilmiönä on vihdoinkin oivallettu.

Mielenterveyden haasteiden tabumaisuus on myös pikkuhiljaa murenemassa ja aihetta käsitellään nykyään yhä avoimemmin, ja on alettu ymmärtämään niitä faktoja, että hyvä mielenterveys kuuluu jokaiselle, ettei haasteista selviä yksin, ja ettei yksikään ole mielenterveydenhäiriöille immuuni.

Useat ruohonjuuritason toimijaryhmät, järjestöt, ja mielenterveyskuntoutujien parissa työskentelevät henkilöt tekevät todella arvokasta työtä tuodakseen esille niitä epäkohtia, jotka ovat esteenä hyvän kansallisen- paikallisen- ja yksilöllisen mielenterveyden vaalimisessa. Näiden toimijoiden tulisi myös yhä vahvemmin ja näkyvämmin pohtia, ehdottaa ja vaatia päättäjiltä ratkaisuja, joilla havaittuihin epäkohtiin pystyttäisiin puuttumaan.

Eri muotoiset ja tasoiset mielenterveyspalvelut tarvitsevat myönteistä suhtautumista kuntatasolla. Ne tarvitsevat tukea, rahoitusta, tiloja toimia, ja niiden toimintaa tulisi myös laajentaa, ja olemassa olevia matalankynnyksen mielenterveyspalveluita tulisi markkinoida paljon nykyistä voimakkaammin.

On myös syytä ymmärtää, että jokainen euro, joka mielenterveyspalveluihin sijoitetaan, maksaa itsensä monivertaisesti takaisin. Oli kyse sitten, neuvola- tai kouluterveydenhuollosta, ennaltaehkäisevistä matalankynnyksenpalveluista, terapiatakuusta, kuntouttavasta tai tehostetusta palveluasumisesta, erikoissairaanhoidon psykiatrianpalveluista, tai psykiatrisen osastohoidon kattavuudesta.

Mielenterveyden haasteet ja päihteiden liika- ja väärinkäyttö nivoutuvat hyvin usein toisiinsa, ja sen vuoksi on ehdottaman tärkeä apua tarvitsevan saada ajoissa sellaista palvelua, joka ottaa huomioon kokonaisuuden, ja jossa käsitellään niitä juurisyitä mistä kyseiset haasteet johtuvat. Kukaan ei masennu tai hanki päihderiippuvuutta itselleen, vaan ne molemmat ovat diagnosoituja sairauksia, ja sen vuoksi niitä tulee käsitellä myös sairauksina. Mielenterveys- ja päihdesairaudet puhkeavat usein pintaan hyvin moninaisien ja monimutkaisien ympäristötekijöiden seurauksena, ja olisi syytä ymmärtää ettei huumeiden tai lääkkeiden väärinkäyttäjää tule kategorisoida suorilta käsin rikolliseksi, vaan kyseinen henkilö on todellakin sairastunut. Usein kuitenkin on niin, että huumeiden käyttäjä joutuu turvautumaan rikoksiin, koska ei pysty muuten rahoittamaan käyttöään. Huumeiden käyttökin tosin on jo sinänsä (kannabiksenkin) rikos, mutta mielestäni on järjetöntä rangaista ihmistä sairaudesta, varsinkin jos hän ei edes saa tarvitsemaansa apua ja hoitoa.

Hieman itsestäni

LAPSUUS… Olen syntynyt ja käytännössä asunut koko 44 – vuotisen ikäni Jyväskylässä. Lapsuuttani värittivät lähiön vuokrakerrostalo elämä, isättömyys, sukuni lestadiolaisuus, alkoholismi, nuorimman sisaruksen rooli, kodin rauhattomuus, äidin sisukkuus ja huolenpito haasteista ja vastoinkäymisistä huolimatta. Vähäosaisuus, sosiaalitoimen tuki, kesäsijaiskoti. Kodin viereinen pelikenttä, kaverit, harrastukset, leikit. Koulu ja tutkimatta jääneet oppimisen haasteeni.

TEINI- JA NUORUUSAIKA… Huono koulu menestys, vähäosaisuus, toiseksi vanhimman isoveljeni repaleisen ja päihderiippuvaisen elämän seuraaminen, omat törttöilyt näpistelyineen ja erilaisine vahingontekoineen, omat päihdekokeilut, yhteiskuntaan kuulumattomuuden tunne. Peruskoulun jälkeinen epätietoisuus, epäonnistuneet ammattikoulu kokeilut, kymppiluokan keskeyttäminen, huono itsetunto. Tärkeät ja hyvät kaverit, työkokeilumahdollisuudet, armeijan suorittaminen vapaaehtoisena.

AIKUISUUS… Muutto vanhimman veljen luokse, ensimmäinen oma koti, oma auto, tyttöystävä, ensimmäinen oikea ja lopulta vuosia säilynyt työpaikka. Rintamamiestalo, naimisiin meno, erittäin tärkeä tapahtuma eli ensimmäisen lapseni syntymä, epäonninen avioliitto, ero, työpaikan menettäminen, toiseksi vanhimman veljeni kuolema. Unettomuus, masennus, itse tuhoiset ajatukset, päihteiden runsas käyttö, kavereiden tuki, depressiohoitajan vastaanottokäynnit. Erittäin tärkeä tapahtuma eli toisen lapseni syntymä, ammattitutkinto opiskelu, työpaikka, kirjoittamisen ja musiikin harrastaminen, oma bändi, runokirjan julkaiseminen.                                                                                                          Uuden ammatin opiskelu, uusi työ, elämän merkityksen löytäminen, itsetunnon paraneminen, puolueeseen liittyminen, kuntavaaliehdokkuus, terveysongelmien jatkuminen, yksinäisyyteen tottuminen. Lapsien valtavan suuri merkitys elämässä.

NYKYISYYS… Itselle tärkeisiin harrastuksiin ja mielenkiinnon kohteisiin keskittyminen, oman kerrostalo-osakkeen hankkiminen, vanhemman lapseni ripille pääsy, sivutyö ammattiin opiskelu. Ehdokkaaksi asettuminen jälleen kuntavaaleihin, ammattikorkeakoulu opintoihin hakeminen.

TULEVAISUUS?… Terveysongelmien selättäminen, hyvän mielenterveyden säilyttäminen, paikka kunnanvaltuustossa, ammattikorkeakoulu opinnot, esikoisromaanin julkaiseminen, biisien tekemisen ja runojen kirjoittamisen jatkaminen, kuka tietää rakastuminen, lasten kasvaminen aikuisiksi,  matkustaminen maailman ääriin ja palaaminen takaisin kotiin.

Oikeistovasemistolaisuudesta

 Jotenkin itse en aina jaksaisi jatkaa iänikuista oikeistovasemmisto jankutusta.

Hallitus on kuulema nyt vasemmistolainen, kun taas edellinen oli oikeistolainen. Perussuomalaiset ovat kuulema menneet, jopa kokoomuksesta oikealta ohitse ja vihreät puolestaan kallistuneet entistä enemmän vasemmalle. Keskusta taas on huhujen mukaan kokonaan väärässä hallituksessa ainoana porvaripuolueena, ja niin edelleen. 

Oikeiston ja vasemmiston erottaa kai nämä muutamat seikat. 

• Julkisentalouden tasapainottamiseksi oikeistolainen ei ottaisi lainaa, vaan leikkaisi palveluista ja jopa laskisi veroja. Vasemmistolaisittain palveluista ei sen sijaan leikattaisi, vaan pienempi paha olisi lainanottaminen ja jopa verojen korottaminen, jos muu ei auta.
• Aatteiden tasolla oikeistolainen puolustaa pikemminkin konservatiivisia ja perinteisiä arvoja, kun taas vasemmistolainen liberaaleja ja tavallaan yksilöläheisempiä arvoja.  
• Oikeistolainen kallistuu kapitalismin ja markkinatalouden kannattajaksi, kun taas vasemmistolainen sosialismin, eli julkisen vallan- ja omistamisen puolelle.                                    

Niin oikeistolaisuudesta, kuin vasemmistolaisuudestakin löytyy ääri- ja maltilliset suuntauksensa ja on myös syytä muistaa, sekä yleisesti ymmärtää, että politiikkaa tehdään ajassa ja, että perinteiset oikeistovasemmisto linjaukset, myös elävät ja muuttavat muotoaan, aika ajoin tilanteen mukaan.  

Henkilökohtaisesti pohdin toisinaan omaa oikeistovasemistolaisuuttani löytäen minuudestani eri puolia. Saanko siis olla, jos siltä tuntuu, vaikka liberaalikonservatiivi, tai vasemmistokokoomuslainen, tai perussuomalainenvihreä, tai kristillinen-sosiaalidemokraatti, tai kapitalistisosialisti, tai vaikkapa urbaanikeskustalainen? 😊

Olemitäolet# 

Päätöksienteoista

 

On todella tärkeää ymmärtää mistä asioista kunnissa päätetään, kun edustajia valtuustoihin kuntavaaleissa valitaan. On suorastaan harhaan johtavaa sekoittaa kuntapolitiikkaa, valtakunnantason päätöksien tekemisiin. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö valtakuntaa koskevista asioista saisi keskustella eikä, sitä ettei kuntavaaleilla olisi merkitystä myös valtakunnanpolitiikkaan heijastusvaikutuksien kautta.  

Valtuustoissa päätetään konkreettisista kuntaa koskevista asioista, kuten koulutuksen ja varhaiskasvatuksen toteuttamisesta, paikallisista energiantuotanto ratkaisuista, joukko- ja kevyenliikenteen sujuvuuden toimista, kaavoittamisen ja rakentamisen suunnitelmista, sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä (ennen sote uudistusta), paikallista kulttuuri- ja liikuntatoimintaa koskevista kysymyksistä, kuntaveroista ja lainoista, sekä kuntaa koskevista hankkeista ja niin edelleen.

Valtuustoissa sen sijaan ei ole päätetty, eikä päätetä jatkossakaan esimerkiksi EU:n elpymispaketista, ei polttoaineveroista, ei turpeen valtakunnallisesta alasajosta tai sen tukemisesta, ei Suomeen otettavien kiintiöpakolaisten määrästä, ei turvapaikanhaku prosesseista, ei kehitysyhteistyövarojen käytöstä, ei ansiosidonnaisen porrastamisesta, eikä edes eurosta irtaantumisesta tai siinä pysymisestä.  

On tärkeää, että äänestäjä ymmärtää millaisien päätöksien tekemisiin kuntapäättäjiä valitaan, ja samalla haastaa ehdokkaita niissä kysymyksissä, jotka itse kokee tärkeiksi. Kuntapolitiikassa ratkaisuja tehdään paikallisesti ja yhdessä tuumin yli puoluerajojen, ja huomattavasti sopuisammassa hengessä kuin eduskunnassa, jossa tunnelmaa kiristää hallitus, oppositio asetelma. Tämä asetelma siis puuttuu kuntapolitiikasta ja sen vuoksi ehdokkailta tulee perätä myös kuunteluntaitoa, sekä kykyä ratkaisukeskeiseen keskusteluun ja päätöksentekoon, selkeiden mielipiteiden ja asiantuntemuksen ohella.

Politiikassa on toki niin kunnallisella- kuin valtakunnallisellakintasolla kyse arvoista. Valitaanko ennemmin veronkorotukset vai leikkaukset vai otetaanko velkaa, arvostetaanko kulttuurin- ja urheilun merkitystä, pidetäänkö vihreitä teemoja kuten luonto- ympäristö- ja ilmastokysymyksiä tärkeinä. Lähestytäänkö ratkaisuja ylipäättään oikeisto vai vasemmistolaisittain, kallistutaanko ennemmin perinteisien- ja kristillisien- vai liberaalimpien ajattelutapojen kannalle ja niin edelleen.

Olemalla jotain mieltä, haastamalla ehdokkaita ja lopulta äänestämällä henkilöä tai puoluetta, jonka luottaa vievän itselle tärkeitä seikkoja eteenpäin, meistä jokainen tukee demokratian toteutumista.

Itseäni tulevien kuntavaalien kynnyksellä eniten ahdistaa pelko siitä, kuinka paljon jätetään ottamatta kantaa ja ollaanko äänestämättä lainkaan. Ethän itse toimi niin?