Arvot ja ajattelumallit päätöksien teoissa

Poliittisessa päätöksen teossa on kyse hyvin pitkälle arvoista ja ajattelu malleista. Tuntuu että liian usein puuttuu empatia kykyä, ei ymmärretä mitä leikkaukset ja kiristykset tarkoittavat heidän kohdallaan joita ne koskevat. Tuntuu että päätöksiä tehdään ajattelematta tulevaisuutta ja pitkäaikaisvaikutuksia joita päätöksistä seuraa. Tuntuu ettei virheistä opita. Tuntuu ettei ymmärretä, että säästäminen lyhyellä aikavälillä saattaakin lisätä kustannuksia ja lisätä eriarvoistumista pitkällä aikavälillä. Valtaa pitäviltä vaaditaan nopeita päätöksiä ja suunnan muutoksia, tuloksia täytyy saada nähdä heti. Usein kuitenkin on niin, että tehtyjen päätösten todelliset seuraukset tuntuvat vasta vuosien tai vuosikymmenien päässä.
Minusta on niin, että mitä enemmän säästetään koulutuksesta, varhaiskasvatuksesta, lapsiperheiltä, sekä sosiaali-ja terveyspalveluista, sitä kalliimmaksi lasku muodostuu tulevaisuudessa. Mitä vähemmän teemme ratkaisuja, joilla suojelemme ilmastoa ja luontoamme, sitä kovempaa hintaa joudumme maksamaan ilmastonmuutoksen aiheuttamista ongelmista. Mitä vähemmän kunnioitamme ja ymmärrämme toisiamme, sitä enemmän lisääntyy konfliktien määrä tulevaisuudessa.                                                   

Mutta mitä tehdä, kun rahaa ei ole ja pakko on sopeuttaa menoja? Voidaanko palveluja järkeistämällä ei huonontamalla luoda säätöjä? Voidaanko ottaa velkaa joka maksaa itsensä takaisin pitkällä aikavälillä? Voidaanko korottaa veroja, jotta kustannukset tasoittuisivat tasapuolisemmin kaikille? Voidaanko panostaa koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen, jotka kaikki ovat sijoituksia tulevaisuuteen? Voidaanko tehdä päätöksiä, joissa huomioidaan pitkäjänniteisyys ja tulevaisuus laajemmin? Voidaanko päätöksiä tehdä laajentamalla näkökulmia ja huomioida päätöksien vaikutuksia tarkemmin?                                                       

Kuten sanottua on päätöksien teoissa pitkälti kyse arvoista ja ajattelumalleista.  

Äänestämisen tärkeydestä

Minulle äänioikeus merkitsee demokratiaa, vapautta valita, vapautta olla jotain mieltä. Äänioikeus ja äänestäminen merkitsevät minulle myös päättämisessä mukana oloa. Äänestäminen ei ole velvollisuus, vaan se on nimenomaan oikeus ja sellainen oikeus jota kannattaa käyttää. Äänioikeuden ja äänestämisen arvo ovat valttia varsinkin näinä aikoina, jolloin koko globaalia maailmaa ja maailman kuvaa ravistellaan ja koitetaan horjuttaa. Meneillään oleva vuosi tulee olemaan ratkaisevana suunnan näyttäjänä, minkä näköistä Eurooppaa halutaan rakentaa. Annammeko me sijaa populismille, protektionismille ja ääriajattelulle, suljemmeko me itsemme ulos yhteistyöstä ja yhteisestä tahdosta rakentaa turvallista ja oikeudenmukaista elinympäristöä itsellemme. 

Tämän kevään kuntavaalit samoin tavoin ovat suunnan näyttäjä, minkälaista Suomea me olemme rakentamassa. Haluammeko eristäytymistä, kovaa ajattelumallia ja kiristävää politikkaa. Hyväksymmekö leikkaukset sieltä mitkä turvaisivat tulevaisuuttamme, haluammeko että ympäristö asioita ei huomioida päätöksien teossa, haluammeko entistä eriarvoisempaa politiikkaa, jossa tasavertaisuudesta tingitään.

Vai haluammeko sittenkin muutosta, joka takana on empaattisempaa, inhimillisempää ja oikeudenmukaisempaa ajattelu mallia. Haluammeko sittenkin olla rakentamassa tasa-arvoisempaa ja turvallisempaa yhteiskuntaa, haluammeko pitää huolta ympäristöstämme ja suojella ilmastoamme.  Haluammeko sittenkin olla rakentamassa yhteiskuntaa, joka pitää huolta kaikkein heikommassa osassa olevista. Yhteiskuntaa jossa tuetaan lapsiperheitä, jossa mahdollistetaan yhdenvertainen opiskelu ja oppiminen, jossa huomioidaan ikääntyvä Suomi, jossa jokaiselle taataan turvallinen ja inhimillinen vanhuus. Haluammeko sittenkin rakentaa yhteiskuntaa missä työnteko kannattaa aina ja jonka byrokratian rattaita harvennetaan. 

Eriarvoisuudesta

Eriarvoistuminen on vakava vaje kunnissa. Eriarvoistumista hävetään, siitä vaietaan ja sitä 

piilotellaan tietoisesti.                 

Eriarvoistuminen rampauttaa ihmisiä ja sitä kautta se rampauttaa voimakkaasti koko yhteiskuntaa.

Kun haluamme katsoa ja ymmärtää näkemäämme, huomaamme kuinka paljon eriarvoistumista löytyy kotikunnastammekin. Eriarvoistuminen näkyy tilastoissa, nuorisotyöttömyyden kasvuna, pitkäaikaistyöttömyytenä, huumeiden ja muiden päihteiden käytön lisääntymisenä, lastensuojelutoimien lisääntymisenä, erilaisten mielenterveyshäiriöiden kasvuna kuten masennuksen, sekä suurina tuloeroina. Eriarvoistuminen näkyy arjen kuvassa, alkoholisoituneiden ihmiskohtaloiden pakkaantumisena keskustan aluilla sekä lähiöihin, väliin pudonneiden toivottomuutta heijastavien nuorisojoukkojen vaeltamisena kaduilla, leipäjonojen kasvuna, rikollisuutena ja radikalisoitumisena.

Eriarvoistuminen on hyvin vakava koko yhteiskuntaa rampauttava ilmiö, johon on puututtava ja johon on löydettävä ratkaisuja sen kitkemiseksi minimiin.

On selvää, että eriarvoistuminen on moninainen ongelma johon ei ole helppoja ratkaisuja, mutta jos tahtotilaa, empatiaa sekä inhimillisyyttä löytyy, voidaan hyviä tuloksia saada aikaan.

Eriarvoistumisen kitkeminen lähtee perheiden jaksamiseen panostamisesta, tarvitaan riittäviä tukitoimia ja ennalta ehkäiseviä palveluja perheiden tueksi. Eriarvoistumisen kitkeminen vaatii laadukkaan varhaiskasvatuksen mahdollistamisen jokaiselle lapselle. Se vaatii ennalta ehkäiseviä lastensuojelullisia toimia, kuten laadukasta neuvolapalvelua, sekä matalla kynnyksellä varustettuja palveluita, joissa perheiden huoliin voidaan puuttua nopeasti ja tehokkaasti, niitä ilmaantuessa. Se vaatii myös kerhotoiminnan ja muun harrastustoiminnan mahdollistamista lapsille.  

Eriarvoistumisen kitkeminen vaatii riittäviä resursseja kouluille toteuttaa laadukasta perusopetusta. 

Ei riitä pelkästään, että opettajien ammattitaito on huippuluokkaa ja opetuksen taso hyvää, vaan lisäksi kouluihin tarvitaan lisää kuraattori palveluita, erityisopetusta, koulunkäyntiavustajia ja muita oppilaiden erilaisia tarpeita vastaavia palveluita ja toimia. Jokainen oppilas on erilainen ja oppimismuotoja tulee voida tarjota oppilaille moninaisina. Eriarvoistumisen kitkemien vaatii lasten ja nuorten integroitumista varttuessaan osaksi yhteiskuntaa, tämä puolestaan vaatii edellä mainittuja toimia halki koko ihmisen lapsuuden ja nuoruuden. Peruskoulun jälkeen on huolehdittava, ettei yksikään nuori putoa tyhjän päälle. Tähän nivelvaiheeseen, tulee panostaa erityisellä tarkkuudella. Jokaiselle nuorelle tulee tarjota paikka jatkaa elämää ja kehittää itseään, sekä valmistautua aikuisuuteen takaamalla juuri hänelle sopiva lisä-tai jatkokoulutus paikka. Ammatti ja lukio opetusta tulee kehittää niin, että jokaiselle löytyy kyvyilleen ja oppimistavoilleen sopiva koulutusmuoto. Nuori tarvitsee tukea siirtymisessä peruskoulusta jatkokoulutukseen erityisen paljon ja tätä tukea on nykypäivänä nuoren vaikea saada. Tähän täytyy saada muutos ja lopettaa nuorelle itselleen vastuun kasaaminen niin suureksi, ettei sitä jaksa kertakaikkiaan kantaa. Eriarvoistumisen kitkeminen vaatii myös ammatillisen-ja lukio opetuksen laadukasta toteuttamista niin, että aloitetut opinnot saadaan vietyä maaliin asti ja että opinnoista voidaan jatkaa joko jatko-opintoihin tai, että opintojen jälkeen työllistytään. Tämä vaatii tarvittavia resursseja kouluille, opetuksen laadun kehittämisen varmistamiseen, jossa on tällä hetkellä selkeitä puutteita. Se vaatii yhteistyön lisäämistä koulujen ja työpaikkojen välillä, sekä moninaisen oppimisen malleja, joista jokainen oppilas voi valita omille tarpeilleen sopivan.                                                                         

Eriarvostumista kitketään, myös järkevöittämällä lainsäädäntöä siten, että työn vastaanottaminen ja työn tekeminen ovat aina kannattavaa. Byrokratiaa tulee purkaa ja laatia sellainen järjestelmä, joka ennaltaehkäisee ihmisen putoamista erilaisten järjestelmien väliin.                                        

Ensiarvoisen tärkeää eriarvoistumisen kitkemisessä on yleisesti lisätä inhimillisyyttä ja empatiaa. Tähän on keinoina ovat avoimuuden lisääminen, oikean tiedon jakaminen, turhien pelkojen lietsomatta jättäminen, asenteiden tarkastaminen, sekä rehellisyys.                                       

Kaikille tulee taata rauha ja oikeus tasavertaisuuteen, kaikille tulee taata oikeus mielipiteisiin ja sananvapauteen. On päästävä eroon syrjivästä kohtelusta, iän, sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, ihonvärin, kansalaisuuden, uskonnon, vammaisuuden, koulutuksen, työn, työttömyyden tai minkään muun seikan tai asian vuoksi.                                                                                                                            

Meidän tulee kunnioittaa toisiamme tasavertaisina ihmisinä, se on se koko eriarvoisuuden kitkemisen ydin ja kivijalka, jonka päälle on hyvä rakentaa.