Eriarvoisuudesta

Eriarvoistuminen on vakava vaje kunnissa. Eriarvoistumista hävetään, siitä vaietaan ja sitä 

piilotellaan tietoisesti.                 

Eriarvoistuminen rampauttaa ihmisiä ja sitä kautta se rampauttaa voimakkaasti koko yhteiskuntaa.

Kun haluamme katsoa ja ymmärtää näkemäämme, huomaamme kuinka paljon eriarvoistumista löytyy kotikunnastammekin. Eriarvoistuminen näkyy tilastoissa, nuorisotyöttömyyden kasvuna, pitkäaikaistyöttömyytenä, huumeiden ja muiden päihteiden käytön lisääntymisenä, lastensuojelutoimien lisääntymisenä, erilaisten mielenterveyshäiriöiden kasvuna kuten masennuksen, sekä suurina tuloeroina. Eriarvoistuminen näkyy arjen kuvassa, alkoholisoituneiden ihmiskohtaloiden pakkaantumisena keskustan aluilla sekä lähiöihin, väliin pudonneiden toivottomuutta heijastavien nuorisojoukkojen vaeltamisena kaduilla, leipäjonojen kasvuna, rikollisuutena ja radikalisoitumisena.

Eriarvoistuminen on hyvin vakava koko yhteiskuntaa rampauttava ilmiö, johon on puututtava ja johon on löydettävä ratkaisuja sen kitkemiseksi minimiin.

On selvää, että eriarvoistuminen on moninainen ongelma johon ei ole helppoja ratkaisuja, mutta jos tahtotilaa, empatiaa sekä inhimillisyyttä löytyy, voidaan hyviä tuloksia saada aikaan.

Eriarvoistumisen kitkeminen lähtee perheiden jaksamiseen panostamisesta, tarvitaan riittäviä tukitoimia ja ennalta ehkäiseviä palveluja perheiden tueksi. Eriarvoistumisen kitkeminen vaatii laadukkaan varhaiskasvatuksen mahdollistamisen jokaiselle lapselle. Se vaatii ennalta ehkäiseviä lastensuojelullisia toimia, kuten laadukasta neuvolapalvelua, sekä matalla kynnyksellä varustettuja palveluita, joissa perheiden huoliin voidaan puuttua nopeasti ja tehokkaasti, niitä ilmaantuessa. Se vaatii myös kerhotoiminnan ja muun harrastustoiminnan mahdollistamista lapsille.  

Eriarvoistumisen kitkeminen vaatii riittäviä resursseja kouluille toteuttaa laadukasta perusopetusta. 

Ei riitä pelkästään, että opettajien ammattitaito on huippuluokkaa ja opetuksen taso hyvää, vaan lisäksi kouluihin tarvitaan lisää kuraattori palveluita, erityisopetusta, koulunkäyntiavustajia ja muita oppilaiden erilaisia tarpeita vastaavia palveluita ja toimia. Jokainen oppilas on erilainen ja oppimismuotoja tulee voida tarjota oppilaille moninaisina. Eriarvoistumisen kitkemien vaatii lasten ja nuorten integroitumista varttuessaan osaksi yhteiskuntaa, tämä puolestaan vaatii edellä mainittuja toimia halki koko ihmisen lapsuuden ja nuoruuden. Peruskoulun jälkeen on huolehdittava, ettei yksikään nuori putoa tyhjän päälle. Tähän nivelvaiheeseen, tulee panostaa erityisellä tarkkuudella. Jokaiselle nuorelle tulee tarjota paikka jatkaa elämää ja kehittää itseään, sekä valmistautua aikuisuuteen takaamalla juuri hänelle sopiva lisä-tai jatkokoulutus paikka. Ammatti ja lukio opetusta tulee kehittää niin, että jokaiselle löytyy kyvyilleen ja oppimistavoilleen sopiva koulutusmuoto. Nuori tarvitsee tukea siirtymisessä peruskoulusta jatkokoulutukseen erityisen paljon ja tätä tukea on nykypäivänä nuoren vaikea saada. Tähän täytyy saada muutos ja lopettaa nuorelle itselleen vastuun kasaaminen niin suureksi, ettei sitä jaksa kertakaikkiaan kantaa. Eriarvoistumisen kitkeminen vaatii myös ammatillisen-ja lukio opetuksen laadukasta toteuttamista niin, että aloitetut opinnot saadaan vietyä maaliin asti ja että opinnoista voidaan jatkaa joko jatko-opintoihin tai, että opintojen jälkeen työllistytään. Tämä vaatii tarvittavia resursseja kouluille, opetuksen laadun kehittämisen varmistamiseen, jossa on tällä hetkellä selkeitä puutteita. Se vaatii yhteistyön lisäämistä koulujen ja työpaikkojen välillä, sekä moninaisen oppimisen malleja, joista jokainen oppilas voi valita omille tarpeilleen sopivan.                                                                         

Eriarvostumista kitketään, myös järkevöittämällä lainsäädäntöä siten, että työn vastaanottaminen ja työn tekeminen ovat aina kannattavaa. Byrokratiaa tulee purkaa ja laatia sellainen järjestelmä, joka ennaltaehkäisee ihmisen putoamista erilaisten järjestelmien väliin.                                        

Ensiarvoisen tärkeää eriarvoistumisen kitkemisessä on yleisesti lisätä inhimillisyyttä ja empatiaa. Tähän on keinoina ovat avoimuuden lisääminen, oikean tiedon jakaminen, turhien pelkojen lietsomatta jättäminen, asenteiden tarkastaminen, sekä rehellisyys.                                       

Kaikille tulee taata rauha ja oikeus tasavertaisuuteen, kaikille tulee taata oikeus mielipiteisiin ja sananvapauteen. On päästävä eroon syrjivästä kohtelusta, iän, sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, ihonvärin, kansalaisuuden, uskonnon, vammaisuuden, koulutuksen, työn, työttömyyden tai minkään muun seikan tai asian vuoksi.                                                                                                                            

Meidän tulee kunnioittaa toisiamme tasavertaisina ihmisinä, se on se koko eriarvoisuuden kitkemisen ydin ja kivijalka, jonka päälle on hyvä rakentaa.