Me emme saa unohtaa

Me emme saa unohtaa niitä vanhuksia, jotka ovat juuttuneet kotinsa vangiksi, jotka ovat yksinäisiä, jotka eivät pärjää omillaan mutta eivät saa riittävää tukea kotiinsa, eivätkä paikkaa hoivakodista.

Me emme saa unohtaa niitä vanhuksia, joiden hoivaa laiminlyödään hoivakodeissa, joissa ei ole riittävästi henkilökuntaa, joissa omavalvonta ei toimi ja joiden hoivametodit eivät ole ajan tasalla.

Me emme saa unohtaa niitä mielenterveytensä kanssa kamppailevia henkilöitä, jotka ajautuvat palvelujärjestelmän ulkopuolelle, jotka eivät saa tarvitsemiaan palveluitaan, jotka kokevat itsensä yhteiskunnan taakaksi, jotka eivät meinaa jaksaa edes elää.

Me emme saa unohtaa niitä moninaisista neuropsykiatrillisista haasteista kärsiviä henkilöitä, joita ei nähdä kokonaisuutena, joita ei ymmärretä ja joita jatkuvasti ohjataan väärien palveluiden piiriin.

Me emme saa unohtaa niitä lapsia, jotka ovat sijoitettuna vieraisiin perheisiin tai lastensuojelulaitoksiin, joiden traumoja eikä tarpeita tunnisteta, jotka joutuvat sijoitetuksi yhä uudestaan ja uudestaan vieraisiin ympäristöihin.

Me emme saa unohtaa vanhusten- vammaisten- mielenterveyspotilaiden/kuntoutujien tai lastensuojelun parissa toimivia ohjaajia, hoitajia, tai muuta henkilöstöä, jotka ovat tunnollisia ja sitoutuneita työhönsä, jotka tekevät parhaansa, mutta pohtivat samaan aikaan uupuneina, joka helvetin päivä alanvaihtoa.

 

 

 

Pari sanaa maahanmuutosta

Maahanmuutosta tulee keskustella avoimesti ja kriittisesti, ja keskustelussa täytyy ottaa huomioon myös maahanmuuton aiheuttamat ongelmat ja kustannukset, sekä kotouttamiseen liittyvät haasteet. 

Maahanmuutosta, kaikissa sen muodoissa puhutaan nykyään ehkä enemmän kuin mistään muusta aiheesta politiikan saralla (koronaa lukuun ottamatta), ja sitä myöden puhe aiheen ympärillä on siirtynyt myös tavallisten ihmisten arkeen yhä syvemmin ja laajemmin. Maahanmuutto myös jakaa meitä suomalaisia moniin eri leireihin.

Tärkeintä maahanmuutto keskusteluissa olisi ymmärtää mistä puhutaan, ja olla sotkematta aiheeseen liittyviä termejä keskenään. On tärkeä ymmärtää, ettei maahanmuuttoa, eikä maahanmuuttajia voida ajatella yhtenä yhtenäisenä ryhmänä. Turvapaikanhakijat, pakolaiset ja työperäinen maahanmuutto tulee, erottaa toisistaan. Samoin tulee erottaa maahanmuuttajat yksilöinä toisistaan.

Kaikille tulisi olla selvää, että Suomi tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa. Tämän helpottamiseksi on tehtävä tarvittavia toimia, joilla hakuprosesseja nopeutetaan. Lisäksi Suomen houkuttelevuutta työperäiselle maahanmuutolle tulee korostaa ja tehdä toimia heidän integroitumisen parantamiseksi suomalaiseen yhteiskuntaan.

Kun siirrytään puhumaan humanitäärisestä maahanmuutosta asia ei ole yksiselitteinen. Suomi ei varsinaisesti tarvitse turvapaikanhakijoita, eikä pakolaisia, mutta meidän tulisi kantaa oma vastuumme  hädänalaisten ihmisten auttamisesta. Pääpaino pitäisi auttamisessa kohdistaa lähtömaihin ja sen lähialueisiin, mutta se ei ole aina mahdollista. Toisekseen painopistettä tulisi siirtää kiintiöpakolaiskeskeiseksi, jolloin apu tavoittaisi varmuudella kaikkein hädänalaisimmat ihmiset. Pohjoismaista Tanska pyrkii nollaan turvapaikan hakijoiden/saajien suhteen. Pitäisikö Suomen tavoitella samaa? Tanska ei siis kuitenkaan ole lopettamassa kiintiöpakolaisten ottamista maahansa.

Suomenkin pitäisi tiukentaa turvapaikkapolitiikkaansa, siten että turvapaikan saamisen kriteereitä kiristettäisiin, käsittelyaikoja ja maasta poistamista nopeutettaisiin ja maahanmuuton vetovoivatekijöitä karsittaisiin. Tämä voi kuulostaa kylmältä, mutta kyse ei ole kylmyydestä, vaan näin on loppu viimein välttämätöntä toimia. On myös kyettävä varmemmin yksilöimään, ne kenelle turvapaikka myönnetään. Yleisen oikeustajun mukaan naisille, lapsille, kokonaisille perheille, sekä vammaisille henkilöille tulisi turvapaikka myöntää auliimmin, kuin jos kyseessä on terve nuorimies, jolloin turvapaikan saamisen edellytyksen kriteereitä tulisi tarkastella erittäin kriittisesti. Suomen on myös ehdottomasti kehitettävä valmiuslakiaan siten, ettei jää epäselvyyttä sen suhteen, voidaanko rajoja sulkea kokonaan mahdollisen hybridivaikuttamisen kautta tapahtuvan uhan alla. Näissäkin tilanteissa on kuitenkin ymmärrettävä, ettei rajalle saapuneita ihmisiä voida hylätä ja jättää kuolemaan, vaan heille tulee tarjota apua raja-alueella. 

Hybridivaikuttamista ennaltaehkäistään parhaiten eurooppalaisen yhteistyön turvin. On tärkeää katkoa siipiä vääriltä singlailleilta sen suhteen mitä lupauksia lähtömaiden ihmisille Suomesta ja muusta Euroopasta annetaan. Sekä painostaa jatkossakin paikallisia viranomaisia ja muita toimijoita, kuten lentoyhtiötä ja paikallisia matkatoimistoja lopettamaan valheiden levittäminen ja ylipäätään tämänkaltaisten matkojen järjestäminen. Tärkeää on myös jatkossakin asettaa pakotteita niille maille, jotka hybridivaikuttamisen kautta pyrkivät luomaan epävakautta Eurooppaan.

Kokonaisuudessaan humanitäärisessä maahanmuutossa on kyse suurista globaaleista haasteista. Ilmastonmuutos, luonnonmullistukset, koronan tapaiset kriisit ja eri syistä tapahtuvat konfliktit aiheuttavat yhä enemmän epävakautta maailmalla. Tämä taas tulee vääjäämättä vaikuttamaan siihen, että paine maastamuutolle eripuolilta maailmaa tulee tulevaisuudessa takuulla kasvamaan. Suomen tulee olla valmiina tähän muutokseen. Koko Eurooppa muistaa 2015 – vuoden siirtolaiskatastrofin, mutta ennusteiden mukaan tämän kaltainen liikehdintä ovat vasta alkusoittoa tulevalle. Suomen tulisikin yhdessä Euroopan unionin kanssa luoda yhtenäiset käytännöt tulevaisuuden haasteiden varalla. Eurooppa ei kuitenkaan ole yhtenäinen siirtolaispolitiikassakaan, joten vastuu jäänee valtioille itselleen. 

Suomi on sitoutunut noudattamaan kansainvälisiä sopimuksia, jotka liittyvät maahanmuuttoon ja turvapaikka kysymyksiin, mutta nykyiset sopimukset ovat auttamattomasti jääneet jälkeen ajasta, jota me tänään elämme.

On myös syytä ymmärtää, että kaikenlainen rasismi, syrjintä, sorto, ja eriarvoisuuden kasvattaminen vaikeuttaa maahan jo muuttaneiden integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan ja pahentaa kaikkia ongelmia ja lieveilmiöitä entisestään. Kun taas kriittinenkin, mutta tosiasioihin perustuva ja ennen kaikkea avoin keskustelu parantaa mahdollisuuksia integroitumiseen ja vähentää ongelmien, sekä  ikävien ja ei toivottujen lieveilmiöiden syntymistä.     

Isänmaallisuuden merkityksestä

 

Isänmaallisuus merkitsee itselleni Suomen lipun värejä, puhdasta luontoa, metsien huminaa, järvien viileyttä. Se merkitsee demokratiaa, modernia yhteiskuntaa, uskonnon, - kulttuurin, - liikkumisen, - ja sananvapautta. Se merkitsee edistyksellistä varhaiskasvatus, - ja koulutusjärjestelmää, työntekemisen ja yrittämisen mahdollisuutta, sekä toimivia sosiaali- ja terveydenhuollonpalveluja. Se merkitsee taiteen ja kulttuurin elämyksellisyyttä, sekä liikunnan ja urheilun energisyyttä. Se merkitsee vastuullista ja omavaraista ruuan, - ja energiantuotantoa. Se merkitsee historian tuntemista, sotienveteraanien kunnioittamista ja valmiutta puolustaa tätä maata.

Suomi on ainutlaatuinen paikka elää, olla ja asua koko maailmassa. Olemme luoneet yhteiskuntajärjestelmän, joka hakee vertaistaan. Olemme pieni kansa, mutta meillä on tarvittaessa hämmästyttävä kyky puhaltaa yhteen hiileen. 

Me voimme olla erimieltä politiikan linjoista, kulttuurikäsityksistä, lakien oikeudenmukaisuudesta, tai vaikkapa ilmastonsuojeluun tähtäävistä toimista. Mutta meidän tulee kuunnella ja kunnioittaa toisiamme, sallia erilaiset mielipiteet ja käsitykset sekä, ymmärtää että maailma muuttuu ja me olemme itse osa tätä muuttuvaa kokonaisuutta. Meidän tulee ymmärtää sekin, että olemme täysin riippuvaisia Euroopasta ja muusta maailmasta.                            

Olemme keskellä muutoksia ja murroksia, kuten vaikkapa energiamurros, ikärakennemurros, sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiseen liittyvät muutokset, työntekemisen muutokset, liikkumisenmurros ja teknologianmurros. Joten on syytä huomioida, ettei isänmaallisuuden tässä ajassa tule olla vain pelkkää eristäytymistä, maahanmuuttokriittisyyttä, pitämistä kiinni perinteisen teknologian, - energian, - liikkumisen, - ja ruuantuotannon muodoista. Vaan tulisi katsoa eteenpäin, taaksepäin katsomisen sijaan.

Hyvän mielenterveyden edistäminen on ensiarvoisen tärkeää

Hyvinvointialueita koskevien aluevaalien yhtenä keskeisimmistä teemoista tulee olla ennaltaehkäisevien, helposti tavoitettavissa olevien ja aidosti matalankynnyksen mielenterveyspalveluiden saatavuus. Tavoitteena tulee olla, että määräaikaisista hankkeista voitaisiin luopua, ja niistä kerätyistä kokemuksista ja opitusta tiedosta muodostettaisiin pysyviä kokonaisuuksia, jotka sitten tuottaisivat laadukkaita, sekä inhimillisesti kestäviä ja taloudellisesti kannattavia tuloksia.

Kaiken keskiössä tulee siis olla, että mielenterveyden haasteisiin vastataan ennaltaehkäisevästi, päästään kiinni nopeasti juurisyihin, sekä tavoitetaan he, ketkä kokevat arkuutta ja pelkoa hakeutumisessa avunpiiriin. Keskiössä tulee olla myös aiheeseen edelleen  liittyvien stigmojen purkaminen.  

Varsinkin nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluita on ehdottoman tärkeä laajentaa, kehittää, sekä monipuolistaa, mutta palveluiden suuntaaminen pelkästään nuorille ei kuitenkaan riitä, sillä mielenterveyden haasteet leikkaavat koko yhteiskuntaa kahtia, ikään katsomatta. Mielenterveyden haasteista on päässyt muodostumaan koko yhteiskuntaa voimakkaasti kuormittava kansansairaus, ja juuri sen vuoksi on nyt viimeistään korkea aika ryhtyä ennaltaehkäiseviin ja saman aikaisesti kauaskantoisiin, vastatoimiin.  

 

"Teillä voi olla kaikki maailman kellot, mutta meillä on kaikki aika" - Taliban

 

Yhdysvallat ja koko läntinen koalitio epäonnistuivat pahoin yrittäessään muokata Afganistanista mieleistään valtiota. Tämän kaksikymmentävuotta kestäneen operaation opetuksena tulee olemaan, ettei mikään maa muutu toiseksi pakottamalla. Tietyllä tavalla Afganistanin operaatiossa saattoi havaita samoja kolonialistisia piirteitä, kuin vuosien 1500–1920 välisessä siirtomaa ajan jaksossa. Tietenkin sillä erotuksella, että Afganistan kaapattiin haltuun ensisijaisesti Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuuden takaamisen nimissä. Sekin oli selvää, että Yhdysvallat tulee ennemmin tai myöhemmin luovuttamaan maan hallinnan pois itseltään, ja tätä Taliban jaksoi kärsivällisesti odottaa, todeten – teillä voi olla kaikki maailman kellot, mutta meillä on kaikki aika.

Afganistanissa toimiessa, ei osattu huomioida maan monimuotoista ja sävyistä kulttuuri- ja  yhdyskuntajärjestelmää, vaan maata yritettiin ikään kuin länsimaalaistaa väkisin. Kun lisäksi otetaan huomioon länsimaiden jo sisäisestikin eriävät mallit, joita sitten koitettiin jalostaa yhteensopiviksi toistensa kanssa, oli tuloksena sellaista sekameteliä, mitä afgaanit eivät kerta kaikkiaan pystyneet omaksumaan. 

Afganistanissa saavutettiin toki paljon hyvääkin, sillä nyt maassa elää kokonainen sukupolvi tyttöjä ja naisia, jotka hyväksyttiin kouluun pääsemisen kautta osaksi yhteiskuntaa. Mutta kuinka heidän kaikkien käy nyt, kun ääri-Islamilainen terroristijärjestö asetti itsensä valtaan? On selvää, että tyttöjen ja naisten asema maassa tulee heikkenemään radikaalisti ääri kireän Šarian käyttöönoton myötä, mutta se ollaanko julkisista teloituksista, mielivaltaisista pahoinpitelyistä, sekä hyväksytyistä raiskauksista luovuttu nykyisen Taliban hallinnon osalta, ei ole vielä täysin selvää.

Kansainvälisen yhteisön tulee jatkaa Afganistanissa mahdollisuuksien mukaan työtään demokratian, ihmisoikeuksien ja ennen kaikkea tyttöjen ja naisten aseman säilyttämisen ja edelleen vahvistamisen puolesta, ja myös Suomen tulee olla jatkossakin osa tätä yhteisöä. Suomen tulee myös tarjota mahdollisuuksiensa mukaan suojaa heille, jotka ovat välittömässä henkeen kohdistuvassa vaarassa. Tarjota suojaa siitäkin huolimatta, vaikka eräät tahot sitä vankasti vastustavatkin. Nuo tahot eivät nimittäin ymmärrä mitään siitä millaista on elää tietäen kuolevansa, tai tietäen joutuvansa raiskatuksi tai pakkonaitetuksi, tai tietäen joutuvansa jäämään vangiksi omaan kotiinsa. Nuo tahot eivät tiedä mitään siitä, millaista on elää elämäänsä pakolaisleireissä, joiden olosuhteet muistuttavat lähinnä helvettiä maanpäällä.

Vuoden 2015 siirtolaiskriisin aikaan Eurooppaan ja Suomeenkin saapui valtava määrä turvapaikanhakijoita, joista valtaosa oli nuoria miehiä. Nyt sen kaltainen kriisi on pyrittävä ehdottomasti estämään. Apua afganistanilaisille onkin tarjottava ensisijaisesti paikan päällä ja lähialueilla, mutta sen lisäksi kaikkein heikommassa asemassa olevia tulee siis auttaa myös pakolaiskiintiön nostamisen turvin. Nämä heikoimmassa asemassa olevat henkilöt eivät todellakaan ole pääsääntöisesti nuoria miehiä, vaan pieniä lapsia ja naisia.

Järjettömyydestä ja Unkarin tilanteesta

On täysin käsittämätöntä mitä Unkarissa tällä hetkellä tapahtuu, sillä siellä on hyväksytty laki, jossa homous vertautuu pornoon ja jopa seksuaalirikoksiin, joten tästä edespäin lapsia tulee suojella, ”homo propagandalta”. Laki on täysin käsittämätön 2021 – luvun Euroopassa. Viktor Orbanin oikeistopuolue on tämän lain takana ja näin oikeistopopulismi osoitti jälleen kerran järjettömyytensä.

Näitä samankaltaisia oikeistopopulistisia puolueita on voimissaan ympäri globaalia maailmaa ja meillä Suomessa tätä samaa linjaa edustaa lähinnä perussuomalainen puolue. Kun kaikki muut Europarlamentin suomalaiset edustajat tuomitsivat Unkarin toimet ja ovat valmiita jäädyttämään sen EU:n elpymisrahastolta saamat varat, tämänkaltaisen seksuaalivähemmistöjä räikeästi syrjivän lain hyväksymisen vuoksi, niin perussuomalaisen puolueen Laura Huhtasaaren ja Teuvo Hakkaraisen mielestä siten ei pitäisi toimia, sillä he eivät näe asiassa mitään ongelmaa.

Oikeistopopulistipuolueita kautta linjan yhdistää muutama järjetön ja haitallinen piirre.

·       He eivät hyväksy kuin perinteisen miesnaiskäsityksen, muun sukupuolisuutta he pitävät luonnottomana.

·       Heidän mielestään esimerkiksi homous on sellainen häiriö ihmisessä, joka voidaan ja joka tulee korjata.

·       He nojaavat kristillisiin ja raamatullisiin periaatteisiin sekoittamalla uskonnon politiikkaan.

·       He eivät usko ilmastonmuutokseen, eivätkä he ymmärrä, että ilmasto on globaali ja yhteinen ja että kaikkien tulisi tehdä voitavansa torjuakseen sen tapahtumista. 

·       He eivät ymmärrä, että ihminen aiheuttaa ilmastonmuutosta, sekä luontokatoa omilla toimillaan.

·       Joten he eivät voi ymmärtää, että yksilöt aiheuttavat ilmastonmuutosta samalla mitalla olivatpa he sitten kiinalaisia, suomalaisia, tai minkä valtion kansalaisia tahansa. He eivät tajua edes, että mitä suurempi valtio on sitä enemmän se aiheuttaa päästöjä, koska siellä on ihmisiä enemmän. Eivätkä he ymmärrä, ettei ole sen vuoksi järkevää vertailla valtioiden päästöjä toisiinsa, vaan ihmisten päästöjä toisiinsa. Valtiot kun eivät voi koskaan päästä toistensa kanssa koko erojensa vuoksi samalle viivalle päästöjä laskettaessa. He eivät ymmärrä sitäkään, että ihmiset ja valtiot ulkoistavat järjestelmällisesti omia päästöjään.

·       He eivät luota tutkittuun ja läpivalaistuun tietoon eli tieteeseen, koska he vastustavat instituutioita. Sen sijaan he luottavat vaihtoehtoiseen tietoon ja vaihtoehtoisen tieteen tekemisen periaatteisiin.

·       He uskovat ja luottavat salaliittoteorioihin ja jakavat tätä disinformaatiota omilla foorumeillaan.

·       He pyrkivät rajoittamaan valtaan päästyään ihmisten vapauksia, kuten sanan, uskonnon ja seksuaalisuuden vapautta, ja he pyrkivät estämään sellaisen informaation levittämisen, joka ei ole heidän arvomaailmalleen suotuisaa.

·       He ovat nationalisteja ja protektionisteja, eivät he ymmärrä globaalia yhteistyön merkitystä. He kaihtavat ylikansallisia unioneita, liittoja ja järjestöjä. Eivätkä he ymmärrä eri kansojen ja valtioiden riippuvuussuhteita toisiinsa.

·       He pitävät toisinajattelijoita vaarallisina vihollisina joiden sanoman levittäminen tulee pysäyttää keinoja kaihtamatta.

·       He naamioivat itsensä demokratian edelläkävijöiksi, mutta hamuavat yksiäänistä valtaa itselleen.

·       He vastustavat eliittiä puheissaan, mutta tavoittelevat itse aina elitististä asemaa, jos he eivät vielä ole sellaista saavuttaneet.

      

Hyvä lukija on tärkeää ymmärtää mitä oikeistopopulismi aatteena kätkee sisäänsä. 

Oikeistopopulismi ei ole isänmaallisuutta, vaan sellainen politiikka johdattaa kansakunnan 

kehitystä auttamatta taaksepäin. 

Sote uudistuksesta

Tämän päiväisen eduskunta äänestyksen jälkeen on varmaa, että sote uudistus tapahtuu nyt https://soteuudistus.fi/etusivu,  ja niiden myötä tulevat aluevaalit ratkaisevat sen, millaisissa raameissa sosiaali- ja terveyspalveluita hyvinvointialueiden asukkaiden käyttöön räätälöidään, missä niitä tuotetaan, ja ennen kaikkea miten ja mihin resursseja käytetään. Uuden soten tavoitteena on ainakin,

·       parantaa perusterveydenhuollon palveluita,

·       vähentää erikoissairaanhoidon tarvetta,

·       panostaa ennaltaehkäiseviin palveluihin,

·       nopeuttaa hoitoon pääsyä

·       yhtenäistää palvelujärjestelmiä,

·       luoda katkeamattomia hoitoketjuja,

·        lisätä vuorovaikutusta kunnallisten, -yksityisten- ja kolmannen sektorin toimijoiden kesken,  

·        tuoda sotepalveluita keskitetysti saman katon alle hyvinvointikeskuksiin,

·       kaventaa terveys eroja,

·       ja säästää pitkän aikavälin kustannuksia.

Suomi ikääntyy kovaa vauhtia https://valtioneuvosto.fi/-/10623/vaeston-ikaantyminen-ja-keskittyminen-aiheuttavat-haasteita-kunnille, mielenterveys- ja päihdehäiriöiden määrä valtaa jatkuvasti enemmän tilaa sosiaali- ja terveyspalveluista, https://mieli.fi/fi/yhteiskunta/suomalaisten-mielenterveys-ei-ole-kohentunut-fyysisen-terveyden-tahtiin, lastensuojelun tarve on yli kuormittunut https://yle.fi/uutiset/3-10978705, ja vammaispalveluiden laatu vaihtelee aluettain https://thl.fi/fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/sosiaalipalvelut/tilastokysely-kuntiin/vammaisten-palvelut

On siis todellakin aika tehdä jotain nykyistä paremmin ja itse uskon vakaasti tulevan uudistuksen olevan ratkaisu näihin haasteisiin vastaamiseksi. Mutta se, että sotesta saadaan toimiva kokonaisuus, riippuu niistä tekijöistä, jotka tulevat toimimaan koko palvelurakenteen keskiössä.

Tulevissa aluevaaleissa ratkaistaan millaisia päättäjiä, maakuntavaltuustoihin halutaan. Tuntevatko he nykyisen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmän puutteet? Miten ja mihin suuntaan he ovat valmiita kehittämään tulevaisuuden sote palveluita? Millaisien palveluiden tarpeen he laittavat etusijalle? Ja ymmärtävätkö he ylipäätään sote uudistuksen välttämättömyystarpeen?

Kuntavaaleista 2021

Kuntavaalien 2021 ainoat todelliset voittajat olivat kokoomus ja perussuomalaiset. Periaatteessa kaikki muut puolueet joutuivat enemmän tai vähemmän pettymään. Keskustan osalta näissä vaaleissa voidaan kuitenkin puhua siitä kuuluisasta torjuntavoitosta. Toisin sanoen kansa äänesti oikeistopolitiikan puolesta, nykyhallituksen politiikkaa vastaan, ja samalla myös vasemmistoa vastaan.

Rehellisesti pohtien ylivoimaisesti suurin voittaja oli perussuomalaiset, joiden kannatus siis kasvoi kaikkein hurjimmin. Perussuomalaisten Jussi Halla-aho itse oli omalla äänimäärällään koko valtakunnan äänikuningas.

Perussuomalaisten ideologia, aatteet, maailmankatsomus ja ajattelutapa, on äärimäisen kaukana, siitä miten itse maailman näen. Kuitenkin lukuisat käymäni rakentavat keskustelut ja väittelytkin perussuomalaisten politikkojen ja kannattajien kesken on tuonut ymmärrystä itselleni siitä, miksi joku voi kannattaa perussuomalaisuutta. Tällä ymmärryksellä tarkoitan siis ymmärrystä miksi joku voi, mutta en siis sitä, että ehkä minäkin voisin.

Itse en luokittele itseäni sen kummemmin vasemmalle, kuin oikeallekaan politiikan koordinaatistolla, sillä keskellä on mielestäni hyvä olla. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus yhdistettynä yrittämisen ja työnteon puolustamiseen, koulutuksen ja mielenterveyspalveluiden laadun tärkeyden voimakas korostaminen, luonnon ja eläinten hyvinvoinnin huomioiminen, sekä kulttuurin ja liikunnan merkityksen painottaminen, on minun arvo ja aate politiikkaani tänään, kuten se tulee olemaan jatkossakin.

Mielenterveydestä ja päihdesairaudesta

Kuntavaalit ovat läsnä ja ehdotankin vaatimaan äänenne saajalta myönteistä ja ratkaisukeskeistä asennetta, joka tukee hyvän mielenterveyden vaalimista, kuntatasolla. Ehdokkaita, jotka sitoutuvat tekemään työtä paremman mielenterveyden eteen löytyy onneksi yli puoluerajojen, itseni mukaan lukien, suhteellisen laaja joukko.

Näissä kuntavaaleissa mielenterveyskysymykset ovat nostaneet päätään aivan uudelle tasolle. Syynä tähän on se, että mielenterveydenhäiriöiden laajuus ja vakavuus koko yhteiskuntaa koskevana ilmiönä on vihdoinkin oivallettu.

Mielenterveyden haasteiden tabumaisuus on myös pikkuhiljaa murenemassa ja aihetta käsitellään nykyään yhä avoimemmin, ja on alettu ymmärtämään niitä faktoja, että hyvä mielenterveys kuuluu jokaiselle, ettei haasteista selviä yksin, ja ettei yksikään ole mielenterveydenhäiriöille immuuni.

Useat ruohonjuuritason toimijaryhmät, järjestöt, ja mielenterveyskuntoutujien parissa työskentelevät henkilöt tekevät todella arvokasta työtä tuodakseen esille niitä epäkohtia, jotka ovat esteenä hyvän kansallisen- paikallisen- ja yksilöllisen mielenterveyden vaalimisessa. Näiden toimijoiden tulisi myös yhä vahvemmin ja näkyvämmin pohtia, ehdottaa ja vaatia päättäjiltä ratkaisuja, joilla havaittuihin epäkohtiin pystyttäisiin puuttumaan.

Eri muotoiset ja tasoiset mielenterveyspalvelut tarvitsevat myönteistä suhtautumista kuntatasolla. Ne tarvitsevat tukea, rahoitusta, tiloja toimia, ja niiden toimintaa tulisi myös laajentaa, ja olemassa olevia matalankynnyksen mielenterveyspalveluita tulisi markkinoida paljon nykyistä voimakkaammin.

On myös syytä ymmärtää, että jokainen euro, joka mielenterveyspalveluihin sijoitetaan, maksaa itsensä monivertaisesti takaisin. Oli kyse sitten, neuvola- tai kouluterveydenhuollosta, ennaltaehkäisevistä matalankynnyksenpalveluista, terapiatakuusta, kuntouttavasta tai tehostetusta palveluasumisesta, erikoissairaanhoidon psykiatrianpalveluista, tai psykiatrisen osastohoidon kattavuudesta.

Mielenterveyden haasteet ja päihteiden liika- ja väärinkäyttö nivoutuvat hyvin usein toisiinsa, ja sen vuoksi on ehdottaman tärkeä apua tarvitsevan saada ajoissa sellaista palvelua, joka ottaa huomioon kokonaisuuden, ja jossa käsitellään niitä juurisyitä mistä kyseiset haasteet johtuvat. Kukaan ei masennu tai hanki päihderiippuvuutta itselleen, vaan ne molemmat ovat diagnosoituja sairauksia, ja sen vuoksi niitä tulee käsitellä myös sairauksina. Mielenterveys- ja päihdesairaudet puhkeavat usein pintaan hyvin moninaisien ja monimutkaisien ympäristötekijöiden seurauksena, ja olisi syytä ymmärtää ettei huumeiden tai lääkkeiden väärinkäyttäjää tule kategorisoida suorilta käsin rikolliseksi, vaan kyseinen henkilö on todellakin sairastunut. Usein kuitenkin on niin, että huumeiden käyttäjä joutuu turvautumaan rikoksiin, koska ei pysty muuten rahoittamaan käyttöään. Huumeiden käyttökin tosin on jo sinänsä (kannabiksenkin) rikos, mutta mielestäni on järjetöntä rangaista ihmistä sairaudesta, varsinkin jos hän ei edes saa tarvitsemaansa apua ja hoitoa.

Hieman itsestäni

LAPSUUS… Olen syntynyt ja käytännössä asunut koko 44 – vuotisen ikäni Jyväskylässä. Lapsuuttani värittivät lähiön vuokrakerrostalo elämä, isättömyys, sukuni lestadiolaisuus, alkoholismi, nuorimman sisaruksen rooli, kodin rauhattomuus, äidin sisukkuus ja huolenpito haasteista ja vastoinkäymisistä huolimatta. Vähäosaisuus, sosiaalitoimen tuki, kesäsijaiskoti. Kodin viereinen pelikenttä, kaverit, harrastukset, leikit. Koulu ja tutkimatta jääneet oppimisen haasteeni.

TEINI- JA NUORUUSAIKA… Huono koulu menestys, vähäosaisuus, toiseksi vanhimman isoveljeni repaleisen ja päihderiippuvaisen elämän seuraaminen, omat törttöilyt näpistelyineen ja erilaisine vahingontekoineen, omat päihdekokeilut, yhteiskuntaan kuulumattomuuden tunne. Peruskoulun jälkeinen epätietoisuus, epäonnistuneet ammattikoulu kokeilut, kymppiluokan keskeyttäminen, huono itsetunto. Tärkeät ja hyvät kaverit, työkokeilumahdollisuudet, armeijan suorittaminen vapaaehtoisena.

AIKUISUUS… Muutto vanhimman veljen luokse, ensimmäinen oma koti, oma auto, tyttöystävä, ensimmäinen oikea ja lopulta vuosia säilynyt työpaikka. Rintamamiestalo, naimisiin meno, erittäin tärkeä tapahtuma eli ensimmäisen lapseni syntymä, epäonninen avioliitto, ero, työpaikan menettäminen, toiseksi vanhimman veljeni kuolema. Unettomuus, masennus, itse tuhoiset ajatukset, päihteiden runsas käyttö, kavereiden tuki, depressiohoitajan vastaanottokäynnit. Erittäin tärkeä tapahtuma eli toisen lapseni syntymä, ammattitutkinto opiskelu, työpaikka, kirjoittamisen ja musiikin harrastaminen, oma bändi, runokirjan julkaiseminen.                                                                                                          Uuden ammatin opiskelu, uusi työ, elämän merkityksen löytäminen, itsetunnon paraneminen, puolueeseen liittyminen, kuntavaaliehdokkuus, terveysongelmien jatkuminen, yksinäisyyteen tottuminen. Lapsien valtavan suuri merkitys elämässä.

NYKYISYYS… Itselle tärkeisiin harrastuksiin ja mielenkiinnon kohteisiin keskittyminen, oman kerrostalo-osakkeen hankkiminen, vanhemman lapseni ripille pääsy, sivutyö ammattiin opiskelu. Ehdokkaaksi asettuminen jälleen kuntavaaleihin, ammattikorkeakoulu opintoihin hakeminen.

TULEVAISUUS?… Terveysongelmien selättäminen, hyvän mielenterveyden säilyttäminen, paikka kunnanvaltuustossa, ammattikorkeakoulu opinnot, esikoisromaanin julkaiseminen, biisien tekemisen ja runojen kirjoittamisen jatkaminen, kuka tietää rakastuminen, lasten kasvaminen aikuisiksi,  matkustaminen maailman ääriin ja palaaminen takaisin kotiin.

Oikeistovasemistolaisuudesta

 Jotenkin itse en aina jaksaisi jatkaa iänikuista oikeistovasemmisto jankutusta.

Hallitus on kuulema nyt vasemmistolainen, kun taas edellinen oli oikeistolainen. Perussuomalaiset ovat kuulema menneet, jopa kokoomuksesta oikealta ohitse ja vihreät puolestaan kallistuneet entistä enemmän vasemmalle. Keskusta taas on huhujen mukaan kokonaan väärässä hallituksessa ainoana porvaripuolueena, ja niin edelleen. 

Oikeiston ja vasemmiston erottaa kai nämä muutamat seikat. 

• Julkisentalouden tasapainottamiseksi oikeistolainen ei ottaisi lainaa, vaan leikkaisi palveluista ja jopa laskisi veroja. Vasemmistolaisittain palveluista ei sen sijaan leikattaisi, vaan pienempi paha olisi lainanottaminen ja jopa verojen korottaminen, jos muu ei auta.
• Aatteiden tasolla oikeistolainen puolustaa pikemminkin konservatiivisia ja perinteisiä arvoja, kun taas vasemmistolainen liberaaleja ja tavallaan yksilöläheisempiä arvoja.  
• Oikeistolainen kallistuu kapitalismin ja markkinatalouden kannattajaksi, kun taas vasemmistolainen sosialismin, eli julkisen vallan- ja omistamisen puolelle.                                    

Niin oikeistolaisuudesta, kuin vasemmistolaisuudestakin löytyy ääri- ja maltilliset suuntauksensa ja on myös syytä muistaa, sekä yleisesti ymmärtää, että politiikkaa tehdään ajassa ja, että perinteiset oikeistovasemmisto linjaukset, myös elävät ja muuttavat muotoaan, aika ajoin tilanteen mukaan.  

Henkilökohtaisesti pohdin toisinaan omaa oikeistovasemistolaisuuttani löytäen minuudestani eri puolia. Saanko siis olla, jos siltä tuntuu, vaikka liberaalikonservatiivi, tai vasemmistokokoomuslainen, tai perussuomalainenvihreä, tai kristillinen-sosiaalidemokraatti, tai kapitalistisosialisti, tai vaikkapa urbaanikeskustalainen? 😊

Olemitäolet# 

Päätöksienteoista

 

On todella tärkeää ymmärtää mistä asioista kunnissa päätetään, kun edustajia valtuustoihin kuntavaaleissa valitaan. On suorastaan harhaan johtavaa sekoittaa kuntapolitiikkaa, valtakunnantason päätöksien tekemisiin. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö valtakuntaa koskevista asioista saisi keskustella eikä, sitä ettei kuntavaaleilla olisi merkitystä myös valtakunnanpolitiikkaan heijastusvaikutuksien kautta.  

Valtuustoissa päätetään konkreettisista kuntaa koskevista asioista, kuten koulutuksen ja varhaiskasvatuksen toteuttamisesta, paikallisista energiantuotanto ratkaisuista, joukko- ja kevyenliikenteen sujuvuuden toimista, kaavoittamisen ja rakentamisen suunnitelmista, sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä (ennen sote uudistusta), paikallista kulttuuri- ja liikuntatoimintaa koskevista kysymyksistä, kuntaveroista ja lainoista, sekä kuntaa koskevista hankkeista ja niin edelleen.

Valtuustoissa sen sijaan ei ole päätetty, eikä päätetä jatkossakaan esimerkiksi EU:n elpymispaketista, ei polttoaineveroista, ei turpeen valtakunnallisesta alasajosta tai sen tukemisesta, ei Suomeen otettavien kiintiöpakolaisten määrästä, ei turvapaikanhaku prosesseista, ei kehitysyhteistyövarojen käytöstä, ei ansiosidonnaisen porrastamisesta, eikä edes eurosta irtaantumisesta tai siinä pysymisestä.  

On tärkeää, että äänestäjä ymmärtää millaisien päätöksien tekemisiin kuntapäättäjiä valitaan, ja samalla haastaa ehdokkaita niissä kysymyksissä, jotka itse kokee tärkeiksi. Kuntapolitiikassa ratkaisuja tehdään paikallisesti ja yhdessä tuumin yli puoluerajojen, ja huomattavasti sopuisammassa hengessä kuin eduskunnassa, jossa tunnelmaa kiristää hallitus, oppositio asetelma. Tämä asetelma siis puuttuu kuntapolitiikasta ja sen vuoksi ehdokkailta tulee perätä myös kuunteluntaitoa, sekä kykyä ratkaisukeskeiseen keskusteluun ja päätöksentekoon, selkeiden mielipiteiden ja asiantuntemuksen ohella.

Politiikassa on toki niin kunnallisella- kuin valtakunnallisellakintasolla kyse arvoista. Valitaanko ennemmin veronkorotukset vai leikkaukset vai otetaanko velkaa, arvostetaanko kulttuurin- ja urheilun merkitystä, pidetäänkö vihreitä teemoja kuten luonto- ympäristö- ja ilmastokysymyksiä tärkeinä. Lähestytäänkö ratkaisuja ylipäättään oikeisto vai vasemmistolaisittain, kallistutaanko ennemmin perinteisien- ja kristillisien- vai liberaalimpien ajattelutapojen kannalle ja niin edelleen.

Olemalla jotain mieltä, haastamalla ehdokkaita ja lopulta äänestämällä henkilöä tai puoluetta, jonka luottaa vievän itselle tärkeitä seikkoja eteenpäin, meistä jokainen tukee demokratian toteutumista.

Itseäni tulevien kuntavaalien kynnyksellä eniten ahdistaa pelko siitä, kuinka paljon jätetään ottamatta kantaa ja ollaanko äänestämättä lainkaan. Ethän itse toimi niin?   

Rasismista

Osittain edelleen kesken oleva oikeudenkäynti, jossa ratkotaan tällä hetkellä George Floydin surmanneen poliisin tuomion pituuden suuruuttaa, laittoi minut pohtimaan rasismia. Jota esiintyy myös Suomessa, joka ei ole kadonnut mihinkään, ja joka jatkaa kulkuaan mustana perintönä sukupolvesta toiseen. Neekeri ja mutakuono ilmaisut eivät ole kadonneet mihinkään, Suomen romaanit ovat mustalaisia edelleen, ja muslimit ählämejä.

Rasismi Suomessa on rakenteellista, kulttuurillista ja perinnöllistä, enkä ole vapaa tästä ilmiöstä itsekään. Vieroksun erilaisuutta, 2015 – vuoden pakolaiskriisi ja turvapaikanhakijoiden tekemät rikokset, sekä maahanmuuton taloudelliset seuraukset, ovat saaneet minutkin varpailleni. Luontainen tapani kategorisoida ihmisiä ryhmiin ulkonäön, uskonnon, tai poliittisien näkemyksien mukaan on myös omiaan pitämään kyseistä ilmiötä yllä itsessäni.

Rasismi on osittain juurrutettuna minuun, enkä aina edes tiedosta sen olemassaoloa itsessäni. Neekeri- ählämi- ja mustalaisvitsit, ovat naurattaneet lapsuudesta alkaen, ja olen kertonut näitä vitsejä vatsa kippurassa nauraen lukemattomat kerrat itsekin. Erilaisuuden vieroksumiseni luulen saaneeni lisää tuulta purjeisiin minulle lapsesta saakka painotetun kristinuskon oikeaoppisuuden ja ylivertaisuuden suhteesta muihin uskontoihin, kuten myös länsimaisen elämätavan-tyylin- ja- kulttuurin erinomaisuuden korostamisesta. Ei sillä, ettenkö itse arvostaisi kristillisiä perinteitä ja arvoja, vaikka agnostikko nykyään olenkin, ja ettenkö näkisi länsimaalaisessa elämän tavassa ja tyylissä paljon hyviä puolia edelleenkin. Saatan vain helposti unohtaa, että olen sattumalta syntynyt kristilliseen länsimaahan, joka on luonut raamit sille, kuka olen ja miten ajattelen. En todellakaan väitä, että kristillisyys ja länsimaalaisuus jotenkin johtaisivat rasistiseen ajattelutapaan itsestään, mutta ne saattavat joiltain osin toimia osa tekijöinä ilmiön synnyssä, jollei niiden itsestään selviä erinomaisuuksia rohkene lainkaan kyseenalaistamaan. Jos emme tutustu, pohdi, emmekä ota selvää erilaisista uskonnoista, kulttuureista ja tavoista elää kuin omamme on. Emmekä siitä maailmanhistoriasta, joka on muokannut maailman sellaiseksi, kun se tänään näemme, kuva maailman moninaisuudesta uhkaa jäädä kovin suppeaksi.

Itse toivon pääseväni eroon omasta rasismistani kokonaan ja siksi kysynkin itseltäni toisinaan seuraavanlaisia kysymyksiä.

·       Miten on mahdollista, että ihonväri, kulttuuri tai uskonto voivat määritellä ihmisyyden arvoa?

·       Mitä hyötyä ihmisen arvottamisesta voisi olla? Mihin arvottaminen perustuu? Ja mikä on arvottamisen järki?

·       Miksi ja millä oikeutuksella purkaisin omaa heikkouttani, saamattomuuttani ja pelkojani siten ja siihen, mikä on kohteista tutuin, helpoin, ja kaiken lisäksi todella satuttavaa sen kohteelle?

·       Miksi katekorisoin ylipäätään ketään? Sillä enhän toivo, että itseäni kategorisoidaan ihovärini, uskomuksieni, tai poliittisien mielipiteideni vuoksi. Koen ja haluan olla omalaiseni ihmisyksilö, vikoineni, erityispiirteineni ja vahvuuksineni.

·       Mitä rasismi saa aikaan? Ja auttaako rasismi jotenkin luomaan maailmasta ja Suomesta paremman paikan elää ja olla?

Ollakseen isänmaallinen ja ylpeä suomalaisuudestaan, ja arvostaakseen suomalaista kulttuuri- uskonto- tai tapaperinnettä, ei tarvitse olla rasisti. Pitääkseen yllä länsimaista elämäntapaa ja laatua tai vaaliakseen länsimaisia arvoperinteitä, ei tarvitse olla rasisti. Kasvattaakseen lapsensa arvostamaan suomalaisuutta, ei tarvitse olla rasisti. Oman vajavaisuuden- heikkouden- mielenvääristymien- pelkojen- ja ennakkoluulojen käsittelemiseen ja ahdistuksen purkamiseen, rasismi on huono keino.

Olemme kaikki hieman reppanoita, mutta meidän ei tarvitse siltikään olla rasisteja.

Suomesta ja suomalaisuudesta

En lakkaa ihmettelemästä Suomen asemaa globaalissa maailmassa, tällä syrjäisellä pienen hiekan jyvän suuruuteen verrattavalla planeetalla, joka pyörii ”äärettömässä” avaruudessa.

Olla Suomalainen on kiistaton etuoikeus, jonka arvoa ei aina ymmärretä. Olen usein pohtinut, kuinka on mahdollista, että Suomi valitaan kertatoisensa jälkeen maailman parhaiden joukkoon ja kaikilla mahdollisilla elämänlaadun mittareilla mitattuna. Suomi on tässä suhteessa kerta kaikkiaan ainutlaatuinen valtio.

Kaiken ainutlaatuisuuden ja hyvän keskellä on kuitenkin syytä ymmärtää muutama asia.

·       Suomen asema sellaisena valtiona, jonka me tänään koemme ei ole itsestään selvyys.

·       Me olemme itse rakentaneet perustamme vakaaksi, mutta me voimme sen itse myös tuhota.

·       Suomi ei ole valtiona koskaan valmis.

·       Suomi on riippuvainen ympäröivästä muusta maailmasta.

·       Meidän tulee pitää yllä sovinnollista ja ratkaisukeskeistä keskustelua, tarpeeton vastakkainasettelu ei hyödytä ketään.

Demokratia saatetaan ymmärtää itsestään selvänä yhteiskuntamme peruspilarina, joka takaa sananvapauden toteutumisen ja moniäänisen yhteiskuntarakenteemme toimivuuden. On kuitenkin syytä ymmärtää, että demokratian koko olemassaolo riippuu meistä itsestämme ja sen mahtavuus voi myös rapistua, jos emme vaali sen toteutumista. Pelottavia esimerkkejä valtioiden kääntymisestä totalitaariseen suuntaan on tässä ajassa useita, ja jos selaamme historiaa taaksepäin, löydämme näitä karmeita esimerkkejä tukkukaupalla lisää.

Vaikka Suomi on maailman paras valtio koko planeetalla, osattomuutta, työttömyyttä, eriarvoistumista, köyhyyttä ja väkivaltaa sen eri muodoissa koetaan myös täällä. Suomi ei ole muusta maailmasta irrallaan oleva lintukoto vaan historiamme on sotaisa ja väkivaltainen, ja olemme kansana käyneet läpi monenmoisia karikkoja.

Olemme pienenä maana rippuivaisia kansamme sovinnollisuudesta, jonka demokratia meille takaa, mutta samaan aikaan olemme yhä riippuvaisempia myös meitä ympäröivästä maailmasta. Maailman muuttuessa yhä globaalimpaan suuntaan on Suomen ainoa vaihtoehto pysyä mukana tässä kehityksessä. Paluuta sellaisiin aikoihin ei enää ole, jolloin tunsimme voivamme pärjätä omillamme. Globalisaatio on totta ja se tarkoittaa yhteistyön merkityksen kasvua niin suhteessa naapurimaihimme, kuin Eurooppaan, kuin muuhunkin meitä ympäröivään maailmaan. Globalisaation seurauksena maailma ikäänkuin kutistuu, rajat hälvenevät ja eri talousalueet laajenevat suurempiin kokonaisuuksiin. Se että pelkäämme, kuinka Suomen meneillään olevassa murroksessa käy on inhimillistä, mutta turhaa. Väistämätöntä, kun on turha pelätä, ja tulee ymmärtää, että me itse valitsemme ne joukot missä seisomme. On hyvä myös ymmärtää, ettei eristäytymisellä saavuteta mitään, vaan Suomen tulevaisuus kannattaa rakentaa globaalin yhteistyön varaan.

Kaikkein tärkeintä meille suomalaisille, kaiken globalisaation keskellä on kuitenkin pitää toisiemme puolta, ja pitää huolta toinen toisistamme. Me saamme olla suunnattoman ylpeitä suomalaisuudestamme ja omin käsin rakentamasta maailman parhaasta valtiostamme. Meidän on kannattaa jatkossakin pitää kiinni demokratiasta ja sellaisesta perinteestä, jossa yhteiskuntavastuuseen kuuluu pitää huolta heikompiosaisista ja  erilaisiin vähemmistöihin kuuluvista kanssakulkijoista.

Onnistumme yhdessä, emme yksin. 

Eduskuntapuolueista

 

Tässä blogitekstissä kuvaan vahvasti tiivistettynä, yksinkertaistettuna, ja ennen kaikkea henkilökohtaisesta ja itselleni näyttäytyvästä näkökulmasta tarkasteltuja ajatuksiani nykyisistä eduskuntapuolueista. Blogitekstin tarkoitus on tutustuttaa lukija eri eduskuntapuolueisiin, sekä helpottaa oman puolueen valitsemista kesän kuntavaaleissa, sekä muissa tulevaisuuden vaaleissa. Jokaisen tiivistelmän yhteydessä on linkki kyseisen puolueen kotisivuille, jota klikkaamalla saat lisätietoa puolueen arvoista, kuntavaaliohjelmasta ja tavoitteista, sekä pääset lukemaan muuta yleistä informaatiota kunkin puolueen toiminnasta.

Jos olet hyvätuloinen tai yrittäjä, ja jos talouden tasapainottaminen menee kaiken edelle, ja olet valmis talouden tasapainottamiseksi leikkaamaan ansioturvasta, sosiaalietuuksista, ja työttömiltä. Ja jos uskot markkinatalouden toimivan perustana hyvinvointi Suomelle, ja jos yksilönvapauksien puolustaminen on sinulle tärkeä teema. Oikea puolue sinulle on KOKOOMUS. https://www.kokoomus.fi/

Jos olet keski- tai pienituloinen palkansaaja ja työsopimusehtojen vaaliminen ja palkka tasa-arvon toteutuminen ovat korostetun merkityksellistä aiheita sinulle. Tai jos olet eläkeläinen tai eläkeläisten etujen, tai vanhusten palveluiden turvaaminen ovat sydämmen asiasi. Oikea puolue sinulle on SOSIAALIDEMOKRAATIT https://sdp.fi/fi/

Jos haluat pitää koko Suomen asuttuna, tai asut maaseudulla ja sinulle on tärkeää turvata kotimaisen ruuantuotannon, sekä suomalaisen työn- ja yrittämisen edellytykset. Ja jos kilpailukyvyn parantaminen on sinusta edellytys hyvinvoivalle Suomelle. Oikea puolue sinulle on KESKUSTA. https://keskusta.fi/

Jos haluat turvata vähäosaimpien ja haavoittuvimmassa asemassa olevien kansalaisten kuten lapsien, nuorien, työttömien, yksinhuoltajien, osatyökykyisten, ja vammaisten elämän edellytyksiä, ja olet valmis hyväksymään valtion- tai kuntien velkaantumisen, sekä valmis kiristämään hyväosaisten verotusta tavoitteiden toteutumisen vuoksi. Ja jos tuloerojen kaventaminen on aiheena tärkeä ja haluat edistää tasa-arvon toteuttamista. Oikea puolue sinulle on VASEMMISTOLIITTO. https://vasemmisto.fi/

Jos äidinkielesi on ruotsin kieli tai olet suomenruotsalainen, tai asut kaksikielisellä alueella, tai jos kannatat ruotsin kielen välttämättömyyttä opetussuunnitelmassa, ja jos kaksikielisten palveluiden turvaaminen on sinulle ensiarvoisen tärkeää. Oikea puolue sinulle on RUOTSALAINEN KANSANPUOLUE. https://sfp.fi/fi/etusivu/

Jos kristillisyys on sinulle tärkeä arvo ja haluat vaalia kristillisien arvojen toteutumista yhteiskunnassa, ja jos koet kristillisyyteen pohjautuvavan yhteiskuntarakenteen olevan takuu ja välttämättömyys hyvinvoivalle Suomelle. Oikea puolue sinulle on KRISTILLISDEMOKRAATIT. https://www.kd.fi/

Jos ympäristökysymykset, ilmastonmuutoksen- ja biodiversiteettikadon torjuminen ja Suomen  hiilineutraalius tavoite, ovat sinulle merkityksellisiä aiheita. Ja jos muita sydäntäsi lähellä olevia teemoja ovat koulutus ja varhaiskasvatus, mielenterveyspalvelut, ihmisten- ja eläintenoikeudet, sekä vähemmistöjen oikeuksien turvaaminen. Oikea puolue sinulle on VIHREÄT. https://www.vihreat.fi/

Jos olet maahanmuuttovastainen, haluat leikata kehitysyhteistyöstä, vieroksut monikulttuurisuutta, ja suhtaudut varauksellisesti EU:hun, sekä ilmastomuutoksen torjumisen tavoitteisiin, ja sinusta oikeistopopulismi on vastaus monimutkaisiin ongelmiin. Ja jos "Suomen asiat ensin" ja "koti uskonto ja isämaa", ovat arvopohjina sellaisia, joihin tulisi mielestäsi nojata kunnallisessa- ja valtakunnallisessa päätöksenteossa. Oikea puolue sinulle on PERUSSUOMALAISET.  https://www.perussuomalaiset.fi/

Jos olet Eurooppa-myönteinen, haluat parantaa yrittämisen edellytyksiä ja sinulle tärkeitä arvoja ovat, yksilön arvostaminen, rehellisyyden korostaminen, että kaikki pidetään mukana ja että kaikista pidetään huolta. Oikea puolue sinulle on LIIKE NYT. https://liikenyt.fi/

Olemme kaikki samanarvoisia

Olemme kaikki samanarvoisia, on lause, jonka merkitys tulisi ottaa huomioon. Kyseinen lause on yksinkertaisuudessaan totta, mutta sen todenperäisyyttä on haastettu vakaasti ja harkiten koko ihmiskunnan historian ajan. En itsekään ole läheskään aina onnistunut noudattamaan lauseen sanomaa niin kuin olisi pitänyt. Lause kätkee itseensä eri ulottuvuuksia, joista päällimmäiseksi nousee ihmisen samanarvoisuus, toisia ihmisiä kohtaan.

Olemme samanarvoisia, sukupuolesta, iästä, uskonnosta, kulttuurista, etnisyydestä, varallisuudesta, yhteiskunnallisesta asemasta, tai rajoitteistamme huolimatta. Eikä yksikään meistä ei ole mitään sen kummempaa kuin vain omanlaisensa ihmisyksilö, muiden joukossa.

Emme ole samanlaisia, vaan jokaisella meistä edellä mainittujen erojen lisäksi omat vahvuutensa, heikkoutensa, voimavaransa, ja omat ”syntinsäkin” kannettavanaan. Historiamme eroavat rajustikin toisistaan ja olemme jokainen lähtöisin omanlaisista kulttuuri- ja aateympäristöistä. Luonteemme poikkeavat tyystin toisistaan ja näemme ja koemme erilaiset ilmiöt ja tapahtumat eri tavoin. 

Emme tunne läpikotaisin ketään muuta, kuin itsemme, jos edes itseämmekään, ja suuri osa ajatuksistamme toisia kohtaan, perustuu vääriin olettamiin. Emme näe toisiemme pimeitä puolia, emmekä usein niitä kaikkein valoisimpiakaan. Emme kuule toisiemme ajatuksia, emmekä huomaa toisiemme sisimpiä olemuksia.

Ihmisinä meille on kehittynyt sisäinen moraali, joka ohjaa meitä kohtelemaan muita kuten itseämme, mutta emme läheskään aina toimi sen mukaisesti. Syynä siihen on omat heikkoutemme, epävarmuutemme, ennakkoluulomme, ja opitut vääristymämme. Me käyttäydymme moraalimme vastaisesti, myös koska peilaamme itseämme toisiimme tavalla, josta seuraa katkeruutta ja kateutta. Ensisijaisesti arvostamme heitä, joiden ajatusmallit sopivat yksiin omien ajatusmalliemme kanssa, sekä heitä, joista onnistumme peilaamaan takaisin samoja heikkouksia, joita huomaamme itsessämme olevan. 

Olemme jokainen ”hyviä” sekä ”pahoja”, ja pyrimme hyvittämään pahuuttamme hyvyydellä. Meillä jokaisella on omat vahvuutemme, mutta meidän tulisi uskoa ja luottaa itseemme enemmän, sillä vain siten voimme vahvuuksiamme hyödyntää. Vahvuuksien löytämisen ja hyödyntämisen kautta voimme ryhtyä toimimaan ja elämään elämäämme itsellemme tyypillisin tavoin, jonka seurauksena onnellisuutemme kohenee. Onnellisuuden ja tyytyväisyyden lisääntymisestä itseämme kohtaan seuraa vääjäämättä katkeruuden hupeneminen, sekä kateuden ja epäluulon vähentymisen kierteet, joten tarve moraalimme vastaiselle käyttäytymiselle menettää otettaan.

Etsimme toisinaan onnea elämällä elämäämme toisten kautta, jolloin saatamme kadottaa itsemme, sillä onnellisuus ja elämä itsessään on henkilökohtaista ja jokaisen omaa. Elämällä itsemme näköistä elämää ja huomioimalla toisemme samanarvoisina ihmisinä, voimme saavuttaa hyviä lopputuloksia ja kuroa umpeen, epäolennaisuuksien railoja.    

Olemme kaikki samanarvoisia lause merkitsee muutakin kuin ihmisten suhdetta toisiinsa. Se merkitsee samanarvoisuuden suhdetta meitä ympäröivään luontoon ja muihin elollisiin olentoihin, josta kirjoitan ehkäpä jo seuraavassa blogitekstissäni.    

Jyväskylän tulee kantaa ja tuntea vastuunsa palveluidensa laadusta

 

Vihreät saavat asetettua kesän kuntavaaleihin historiallisesti täyden sadan ehdokkaan listan Jyväskylässä. Näinä aikoina Jyväskylä myös tarvitsee vihreää politiikkaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin, ja nimenomaan vihreiden tulee olla jyrkkänä vastavoimana oikeistopopulismille, jonka arvot ja aatteet veisivät kaupungin kehitystä taakse päin, kohti taantumista.  

Jyväskylän houkuttelevuuteen ja markkinointiin tulee panostaa jatkossa entistä enemmän, sillä kaupunkimme tarvitsee kasvua ja uutta yritystoimintaa pystyäkseen rahoittamaan palveluitaan.         

Jyväskylä tarvitsee kipeästi myös tutkimusta energiaratkaisuihin, joilla turpeen- ja puunpolttoon perustuvasta kaukolämmön tuottamisesta pystyttäisiin asteittain luopumaan. Tällä saralla esimerkiksi Alva tekee todella arvokasta työtä.                                                                                                          

Jyväskylän on huolehdittava lähiöiden palveluiden turvaamisesta, sillä palveluiden säilyttämisellä on todella suuri merkitys niiden asukkaiden hyvinvoinnille. Lähiöiden palveluiden turvaaminen myös ehkäisee tehokkaasti eri asuinalueiden eriytymistä. Segregaatiota eri asuinalueiden välillä on edellä mainitun lisäksi vähennettävä monipuolisen asuntorakentamisen keinoin.

Ja mikä tärkeintä, Jyväskylä ei voi katsoa läpi sormien nuorten eriarvoistumisen kehitystä, vaan nuorten vapaa-ajan palveluihin, ehkäisevään lastensuojelutyöhön ja matalankynnyksen mielenterveys- ja päihdepalveluihin on vihdoinkin satsattava voimakkaasti. Meillä ei ole varaa syrjäyttää enää yhtäkään nuorta, vaan nuorten hätähuudot koulu poissaoloina, päihteiden käytön lisääntymisenä, häiriökäyttäytymisien kasvamisena, sekä eristäytymisenä yhteiskunnasta, on kerta kaikkiaan pakko kuulla. Me emme saa unohtaa heikommassa asemassa olevien nuorten potentiaalia varttua tasapainoisiksi aikuisiksi, emmekä sitä, ettei monet heistä pysty siihen ilman yhteiskunnan tukea, rakkautta ja välittämistä.

Kaikkien epäkohtien korjaamiseen tarvitaan yhtenäistä ja eheää politiikkaa ja sellaista ajattelutapaa, joka ottaa huomioon erityisesti ne, jotka eniten tukea tarvitsevat. 

Kuntavaaleista

 

Tulevien kuntavaalien alla itse arvioisin, että perussuomalaisten kannatus tulee laskemaan nykyisestä kannatusmittausten tuloksesta sitä mukaan, mitä enemmän kuntia koskevista kysymyksistä aletaan keskustelemaan. On erikoista, että perussuomalaisten ainoa sanoma tuntuu kuntavaalien kynnyksellä olevan, että ”laitetaan asiat tärkeysjärjestykseen” ja ”otetaan Suomi takaisin”. Ihmettelen mitä he tällä sanomallaan tarkoittavat. Suomi otetaan takaisin siis keneltä? Ja mitkä asiat siis ovat niitä tärkeimpiä? Ainakin heidän puheidensa mukaan tärkeimpiä teemoja tuntuvat olevan, maahanmuutto, EU:n tukipaketin vastustaminen ja polttoaineverot.

Kunnissa päätetään koulutuksesta ja varhaiskasvatuksesta, kulttuuri- nuoriso- ja kirjasto palveluista, kaupunkisuunnittelusta ja maankäytöstä, vesi- ja jätehuollosta, ja ympäristöä koskevista asioista. Kun taas sosiaali- ja terveyspalvelut ovat siirtymässä hyvinvointialueelle sote uudistuksen jälkeen. Samoin kuin palo- ja pelastustoimi, pelastustoimen uudistuksen jälkeen.

Kunnissa ei siis päätetä mistään sellaisista asioista, joista perussuomalaiset ovat tähän asti puhuneet, lukuun ottamatta maahanmuuttoa sen suhteen, että kunnilla on sanansa sanottavana, sijoitetaanko kunnan alueelle jatkossa vastaanottokeskusta vai ei. Turvapaikanhakijoiden määrä Suomeen on sekin romahtanut, joten ei maahanmuutto kysymyksille siltäkään osin, turhan suurta painoarvoa tulisi antaa.

Oikeastiko me  muka kaipaamme oikeistopopulismia? Minusta me kaipaamme, tasa-arvoa, rehellisyyttä, panostuksia koulutukseen ja varhaiskasvatukseen, sekä panostuksia meitä ympäröivän lähiluonnon suojelemiseen ja hyödyntämiseen. Ja mikä tärkeintä me tarvitsemme kannattavaa yritystoimintaa, joka lisää kuntiemme elinvoimaisuutta ja houkuttelevuutta. Me tarvitsemme toimivaa joukkoliikennettä, hallittua vihreää siirtymää, sekä järkevää lähiöpolitikkaa, joka vähentää segregaatiota ja suojelee lähiöiden palveluiden pysyvyyttä.

Perussuomalaisista

 

Alkuun haluan todeta selkeästi mielipiteeni siitä, että perussuomalaiset puolueena on aivan yhtä lailla legitiimi ja kunniallinen, kuin mikä tahansa muukin tämänhetkisistä eduskuntapuolueista. Eikä tämän blogitekstin tarkoituksena ole mustamaalata perussuomalaisia, vaan saada lukija pohtimaan.

Joten kun pohdit äänestäväsi tulevissa aluevaaleissa perussuomalaisia, niin suosittelen ottamaan huomioon muutaman seikan.

a)     Perussuomalaiset on oikeistopopulistinen puolue. Jos oikeistopopulismi käsitteenä on epäselvä, niin suosittelen selvittämään mistä on kyse. https://yle.fi/uutiset/3-9452079

b)     Perussuomalaiset eivät ole rasistinen puolue, vaikkakin verrattuna muihin eduskuntapuolueisiin heidän leiristään on noussut ylivoimaisesti eniten rasistisia ja ihmisyyttä loukkaavaa kommentointia. Puolueen ideologia perustuu hyvin pitkälti maahanmuuttoa koskeviin kysymyksiin. Puolueen useat ja merkittävät kansanedustajat ovat nousseet puolueeseen Suomen Sisu nimisen järjestön kautta, jonka arvoihin ja periaateohjelmaan suosittelen tutustumaan. https://suomensisu.fi/2006Periaateohjelma.pdf

c)     Perussuomalaiset suhtautuvat EU:hun kielteisesti ja eroon EU:sta myönteisesti.

d)     Perussuomalaiset on jo suhteellisen pitkäaikainen oppositio puolue, ja heidän suosionsa myös perustuu osittain tähän seikkaan. Perussuomalaiset eivät ole olleet hallitusvastuussa kuin kerran vuosina 2015–17, jonka tuloksena puolueen kannatus romahti voimakkaasti ja puolue repesi kahtia. Syy kannatuksen romahtamiseen ja puolueen kahtiajakoon oli se, että perussuomalaiset lupasivat ennen vaaleja muuttaa Suomen suunnan. https://www.perussuomalaiset.fi/eduskuntavaalit-2015/perussuomalaisten-eduskuntavaaliohjelmat-2015/  Hallituksessa ollessaan perussuomalaiset tekivät kuitenkin seuraavia päätöksiä yhdessä keskustan ja kokoomuksen kanssa:

·       Kansaneläkkeiden leikkaaminen

·       Lääkekorvauksien leikkaaminen.

·       Opintorahan leikkaaminen.

·       Työmarkkinatuen leikkaaminen.

·       Ansiosidonnaisen leikkaaminen.

·       Veteraanien, vammaisien ja sairaspäivärahojen leikkaaminen.

·       Kodinhoidon ja hoitorahan leikkaaminen.

·       Ammatillisen koulutuksen leikkaaminen.

·       Julkisen sektorin lomarahat -30 prosenttia.

·       Työajan palkaton pidentäminen.

·       Lisäksi Suomeen tuli 32000 turvapaikanhakijaa, hallitsemattomasti. Heidän tulonsa ei tietenkään riippunut perussuomalaisista, mutta on hyvä pohtia hetki kuinka kyseisen turvapaikanhakija kriisin perussuomalaiset yhdessä muun hallituksen kanssa silloin hoitivat? Pohtia kuinka he tänään "ratsastavat", niillä ongelmilla ja kustannuksilla, joita tämä kriisi sai aikaan silloin ja saanut aikaan myöhemmin.  

Kun vuonna – 2017 Jussi Halla-aho valittiin puolueen puheenjohtajaksi, olisi hän allekirjoittanut kaikki silloiset leikkauspäätökset sellaisenaan, jotta perussuomalaisten ryhmä olisi otettu mukaan hallitukseen. Sittemmin puheenjohtajan pestin on ottanut kantaakseen Riikka Purra, mutta mikään itse puolueessa tai puolueen linjauksissa ei ole muuttunut.

e)     Perussuomalaisten mielestä ilmastonmuutoksen torjumisella ei ole kovinkaan kiire, eikä Suomen kannata tavoitella hiilineutraaliutta. Perussuomalaisten tavoitteena on leikata ilmasto- ja ympäristötoimista.

f)      Perussuomalainen puolue on arvokonservatiivinen ja oikeistopopulistinen, ja nojaa kristillisiin perinteisiin.

g)    Perussuomalaisen johdon mielestä vihreät ovat vaarallinen ääriliike, epäilemättä sen vuoksi, että vihreät ovat perussuomalaiseen arvomaailmaan verrattuna ääripäätä.

h)     Perussuomalaiset kannattavat nykyisen kaltaista turkistarhausta eettisesti hyväksyttävänä elinkeinona. 

Arvoisa lukija.

Pohdi siis hetki kannatatko oikeistopopulismia? Kannatatko eristyneisyyttä? Kannatatko sitä suuntaa, jota on nähty Euroopassa esimerkiksi Unkarissa ja Puolassa? Tai nähty globaalisti esimerkiksi Donald Trumpin aikana Yhdysvalloissa tai Jair Bolsonaron hallitsemassa Brasiliassa?

Pohdi tämän blogitekstin sanomaa, ennen kuin teet päätöksen tukea oikeistopopulismia Suomessa. Pohdi millaisen Suomen tahdot säilyttää ja millaisessa Suomessa haluat tulevaisuudessa asua, elää ja olla. Pohdi ja päätä sen jälkeen käyttää ääntäsi tammikuun 2022 aluevaaleissa ja muissa tulevaisuuden vaaleissa juuri niin, kuin sydämesi ja järkesi sinua opastavat. 

Vihreistä ja perussuomalaisista

Mieleeni on jäänyt perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon taannoin antama lausunto, jossa hän kertoi mielipiteensä siihen, että vain perussuomalaiset ja vihreät puhuvat nykyaikaa koskevista kysymyksistä. Tämän lausunnon Halla-aho antoi aikana ennen koronaa, joka on nyt luonnollisesti vallannut kaiken tilan keskusteluissa itseensä. Koronasta puheen ollen on hieman erikoista, että juuri perussuomalaisissa ja vihreissä ilmaantuu eniten korona rokotevastaisuutta ja, ehkä myös eniten skeptisyyttä taudin vaarallisuutta kohtaan.

Perussuomalaisten ja vihreiden samankaltaisuus ei lopu vain tähän seikkaan, vaikka he edustavatkin pääosin toistensa täydellisiä ääripäitä. Perussuomalaiset mielletään populistiseksi liikkeeksi, joka pyrkii vetoamaan kansaan, eli olemalla kansan asialla, eliittiä vastaan. Perussuomalaiset käyttävät helposti ymmärrettäviä ja samaa toistavia kielikuvia, joissa suomalaisten asiat nostetaan etusijalle, ja joissa on pyrittävä säästämään toissijaisista kustannuksista, joka tarkoittaa käytännössä aina maahanmuuttoa. Vihreät pyrkivät huomioimaan eri ihmisryhmät ja tasamaan ihmiset tietyllä lailla samalle viivalle. Tästä esimerkkeinä ovat intersektionaalinen feminismi, sekä sukupuolineutraalisuuden korostaminen, joilla on hyvä tarkoitus, muttei suurta kannatusta politiikan ydinkysymyksinä.                      

Ympäristö kysymyksissä perussuomalainen populismi on silmiin pistävää. Heidän mielestään Suomi pienenä maana ei voi kantaa vastuuta maailman pelastumisesta, ja sitä paitsi Suomi on jo tehnyt tarpeeksi ilmastonmuutoksen torjumisen eteen. Tämä ei kuitenkaan alan tutkijoiden ja ilmastotieteilijöiden mukaan pidä paikkaansa, vaan enemmän pitäisi ja kannattaisi Suomen omankin edun vuoksi tehdä.                                               

Vihreät puolestaan ovat esimerkiksi vastustaneet jostain syystä, alusta alkaen ydinvoimaa. Vaikkakin viime aikoina kanta ydinvoiman vastustamiseen, onkin hieman lieventynyt ja se on saanut jopa varovaista hyväksyntää osakseen, matkalla kohti hiilineutraalia Suomea.  

Poliittisen puhekulttuurin sävy on muuttunut kovemmaksi ja siihen perussuomalaiset ovat osaltaan syypäitä. Jussi Halla-aho on todennut vihreiden olevan vaarallinen ääriliike, joka edistää omaa ideologiaansa röyhkeästi, tehokkaasti ja säännöistä piittaamatta. Pitääkö tämän kaltainen väite pienimmässäkään määrin paikkaansa, on täysin eri asia. Tämän kaltaiset puheet kertovat voimakkaasta vastakkainasettelusta, mutta kovaa on ollut myös puhe vihreiden, sekä muidenkin puolueiden suunnalta, perussuomalaisia itseään kohtaan. Heitä on suorin sanoin kuvailtu mm. äärioikeistoa myötäileviksi rikollisiksi, naisvihaajiksi, sekä rasisteiksi. Pitääkö nämä kuvailut pienimmässäkään määrin paikkaansa, on sekin sitten eri asia.

Perussuomalaisessa politiikassa korostuu yksi asia ylitse muiden, ja se on maahanmuuttokriittisyys. Paavo Arhinmäen sanoihin eduskuntasalissa voikin suhteellisen helposti samaistua, ”ilman maahanmuuttajia ei olisi perussuomalaisiakaan”. Maahanmuutto aiheena toistuu ja sen annetaan avoimesti paistaa läpi lähes kaikissa puolueen linjauksissa. Vihreiden politiikassa korostuu useammat ja laajemmat kysymykset, kuin vain yksi tietty teema, mutta tärkeimpinä aiheina erottuvat kuitenkin ilmastonmuutoksen torjuminen ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen.                                              Molempien puolueiden kärkiteemat ovat aiheellisia ja puolueidensa näköisiä ja näin saakin olla. Perussuomalaisten keinot ja tavoitteet haittamaahanmuuton hillitsemiseksi tulisi kuitenkin olla inhimillisiä ja oikean suhteisia, niin puheissa kuin aidoissa tavoitteissakin. Samoin tavoin vihreiden ilmastomuutoksen torjumisen keinojen tulee olla oikein mitoitettuja, sekä sellaisia, jotka todellisuudessa ovat mahdollisia toteuttaa ja ennen kaikkea sellaisia, joilla on aitoa vaikutusta ilmaston hyväksi.

Henkisissä arvomaailmoissa kyseiset puolueet edustavat melko lailla toistensa ääripäitä. Perussuomalaisten henkiset arvot nojautuvat vahvasti kristinuskoon ja sen perinteisiin, kuten vaikkapa ajatteluun perinteisestä ydinperheestä, tai yksinkertaisimmillaan siihen, että suvivirsi kuuluu koulujen kevätjuhlaan. Vihreiden henkinen arvomaailma on huomattavan paljon laveampi. Se ei rajoitu kristinuskoon, vaan ennemminkin eri uskontojen tasavertaisuuteen, kuten myös uskonnottomuuden kunnioittamiseen. Sellainen henkinen arvomaailma heijastuu perinteisen ydinperhe ajattelun sijaan, perhe muotojen moninaisuuden hyväksymiseen. Se heijastuu sukupuolien voimakkaaseen tasa-arvo ajatteluun, sekä erilaisien seksuaalisten suuntautumisien hyväksyntään sellaisenaan.                                

Mielestäni näiden kahden vastakkaisen henkisen arvomaailman ei tarvitsisi kuitenkaan välttämättä riidellä toistensa kanssa, vaan niiden pitäisi pikemminkin kunnioittaa toistensa näkemyksiä ja toistensa olemassaoloa.  

Lopuksi totean itse omaksuvani vihreän ajattelutavan mielestäni tärkeimmät seikat, kuten ilmastonmuutoksen torjumisen, luonnon monipuolisuuden säilyttämisen, kaikkien vähemmistöjen tasavertaisen kohtelemisen, eläinten oikeuksien puolustamisen, sekä eri sektoreiden astettaisen ja hallitun vihreän siirtymisen. Ja tulen jatkossakin seisomaan huojumatta näiden perusarvojeni takana. Tämä seikka ei saa olla ongelma, eikä ristiriidassa sen kanssa, että osa minulle läheisistä ihmisistä, kannattaa ainakin oman käsitykseni mukaan perussuomalaista ajattelutapaa. 

Olen saanut käydä itseni suhteen eri mieltä olevien ihmisten kanssa rakentavia keskusteluja, ilman sen kummempia konflikteja. Ja vaikka pieniä yliläikkymisiä on joskus tapahtunutkin, niin eipä se ole juurikaan tahtia haitannut, vaan pikemminkin lisännyt ymmärrystäni sen suhteen, mikä saa ajattelemaan eri tavoin, kuin minä itse ajattelen. Sosiaalinen media on sekin ollut hyvä ikkuna käydä keskusteluja perussuomalaisien kansanedustajien ja kyseisen puolueen kannattajien kesken, ja pääosin keskustelu niilläkin foorumeilla on ollut asiallista.  Ainoa mikä siihen liittyen harmittaa on se, että aika monesti huomaan tulleeni blokatuksi pois keskusteluista ja estetyksi, mutta toisaalta senkin voin ymmärtää. 

Toinen mikä harmittaa, on erilaisten ajatusmallien tarkoituksellinen mustavalkoisuus. Maailma ei nimittäin ole mustavalkoinen, eikä tule sellaiseksi koskaan muuttumaankaan. 

 

Muutoksesta parempaan tulevaisuuteen

 

Mennyt vuosi jää mieliimme koronaviruksen vuoksi, kun taas tuleva vuosi, ehkäpä kyseisen viruksen selättämisen vuoksi. Maailmanloppua ei siis tainnut tulla vieläkään, joten elämä jatkaa kiertokulkuaan, tosin tätä menoa kohti entistäkin pelottavampia aikoja.                                                                                          

Me ihmisinä ajamme itsemme todelliseen ahdinkoon, jos emme pidä huolta ilmasta, jota hengitämme, meristä, jotka säätelevät ilmastoamme, metsistä, jotka toimivat keuhkoinamme, emmekä biodiversiteetistä, jonka köyhtyminen vaarantaa viime kädessä oman lajimmekin olemassaolon.  

Me ihmisinä olemme unohtaneet olevamme yhtä luonnon kanssa. Me olemme unohtaneet olevamme vain yksi niistä evoluution lukemattomista haaroista, joka on muokannut elämää maapallolla miljardien vuosien ajan. Me olemme vallanhimoissamme korottaneet itsemme "luomakunnan" kuninkaiksi, ymmärtämättä lainkaan tekojemme seurauksia. Emmekä me tule koskaan saamaan anteeksi tulevilta sukupolvilta tuhoa, jonka jätämme jälkeemme, jos emme muuta pikaisesti toimintatapojamme.

Muutos parempaan on mahdollista toteuttaa vain luopumalla erityisyyden illuusiostamme ja nöyrtyä samalle tasolle, meitä ympäröivien organismien kanssa, joista olemme itse täysin riippuvaisia. Tämän lisäksi meidän tulee valjastaa älymme toimiin, joilla tuhoamisen sijaan hyödynnämme luonnon meille suomia rikkauksia kestävin tavoin.   

Meidän tulee tukeutua tieteeseen, eli tietoon, jonka olemme saaneet selville planeettamme eri ilmiöstä ja syistä näiden ilmiöiden takana. Me siis tiedämme, mutta meidän tulisi myös toimia tietomme mukaisesti, ja toimia ennen kuin on liian myöhäistä.