Arvot ja ajattelumallit päätöksien teoissa

Poliittisessa päätöksen teossa on kyse hyvin pitkälle arvoista ja ajattelu malleista. Tuntuu että liian usein puuttuu empatia kykyä, ei ymmärretä mitä leikkaukset ja kiristykset tarkoittavat heidän kohdallaan joita ne koskevat. Tuntuu että päätöksiä tehdään ajattelematta tulevaisuutta ja pitkäaikaisvaikutuksia joita päätöksistä seuraa. Tuntuu ettei virheistä opita. Tuntuu ettei ymmärretä, että säästäminen lyhyellä aikavälillä saattaakin lisätä kustannuksia ja lisätä eriarvoistumista pitkällä aikavälillä. Valtaa pitäviltä vaaditaan nopeita päätöksiä ja suunnan muutoksia, tuloksia täytyy saada nähdä heti. Usein kuitenkin on niin, että tehtyjen päätösten todelliset seuraukset tuntuvat vasta vuosien tai vuosikymmenien päässä.
Minusta on niin, että mitä enemmän säästetään koulutuksesta, varhaiskasvatuksesta, lapsiperheiltä, sekä sosiaali-ja terveyspalveluista, sitä kalliimmaksi lasku muodostuu tulevaisuudessa. Mitä vähemmän teemme ratkaisuja, joilla suojelemme ilmastoa ja luontoamme, sitä kovempaa hintaa joudumme maksamaan ilmastonmuutoksen aiheuttamista ongelmista. Mitä vähemmän kunnioitamme ja ymmärrämme toisiamme, sitä enemmän lisääntyy konfliktien määrä tulevaisuudessa.                                                   

Mutta mitä tehdä, kun rahaa ei ole ja pakko on sopeuttaa menoja? Voidaanko palveluja järkeistämällä ei huonontamalla luoda säätöjä? Voidaanko ottaa velkaa joka maksaa itsensä takaisin pitkällä aikavälillä? Voidaanko korottaa veroja, jotta kustannukset tasoittuisivat tasapuolisemmin kaikille? Voidaanko panostaa koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen, jotka kaikki ovat sijoituksia tulevaisuuteen? Voidaanko tehdä päätöksiä, joissa huomioidaan pitkäjänniteisyys ja tulevaisuus laajemmin? Voidaanko päätöksiä tehdä laajentamalla näkökulmia ja huomioida päätöksien vaikutuksia tarkemmin?                                                       

Kuten sanottua on päätöksien teoissa pitkälti kyse arvoista ja ajattelumalleista.  

Äänestämisen tärkeydestä

Minulle äänioikeus merkitsee demokratiaa, vapautta valita, vapautta olla jotain mieltä. Äänioikeus ja äänestäminen merkitsevät minulle myös päättämisessä mukana oloa. Äänestäminen ei ole velvollisuus, vaan se on nimenomaan oikeus ja sellainen oikeus jota kannattaa käyttää. Äänioikeuden ja äänestämisen arvo ovat valttia varsinkin näinä aikoina, jolloin koko globaalia maailmaa ja maailman kuvaa ravistellaan ja koitetaan horjuttaa. Meneillään oleva vuosi tulee olemaan ratkaisevana suunnan näyttäjänä, minkä näköistä Eurooppaa halutaan rakentaa. Annammeko me sijaa populismille, protektionismille ja ääriajattelulle, suljemmeko me itsemme ulos yhteistyöstä ja yhteisestä tahdosta rakentaa turvallista ja oikeudenmukaista elinympäristöä itsellemme. 

Tämän kevään kuntavaalit samoin tavoin ovat suunnan näyttäjä, minkälaista Suomea me olemme rakentamassa. Haluammeko eristäytymistä, kovaa ajattelumallia ja kiristävää politikkaa. Hyväksymmekö leikkaukset sieltä mitkä turvaisivat tulevaisuuttamme, haluammeko että ympäristö asioita ei huomioida päätöksien teossa, haluammeko entistä eriarvoisempaa politiikkaa, jossa tasavertaisuudesta tingitään.

Vai haluammeko sittenkin muutosta, joka takana on empaattisempaa, inhimillisempää ja oikeudenmukaisempaa ajattelu mallia. Haluammeko sittenkin olla rakentamassa tasa-arvoisempaa ja turvallisempaa yhteiskuntaa, haluammeko pitää huolta ympäristöstämme ja suojella ilmastoamme.  Haluammeko sittenkin olla rakentamassa yhteiskuntaa, joka pitää huolta kaikkein heikommassa osassa olevista. Yhteiskuntaa jossa tuetaan lapsiperheitä, jossa mahdollistetaan yhdenvertainen opiskelu ja oppiminen, jossa huomioidaan ikääntyvä Suomi, jossa jokaiselle taataan turvallinen ja inhimillinen vanhuus. Haluammeko sittenkin rakentaa yhteiskuntaa missä työnteko kannattaa aina ja jonka byrokratian rattaita harvennetaan. 

Eriarvoisuudesta

Eriarvoistuminen on vakava vaje kunnissa. Eriarvoistumista hävetään, siitä vaietaan ja sitä 

piilotellaan tietoisesti.                 

Eriarvoistuminen rampauttaa ihmisiä ja sitä kautta se rampauttaa voimakkaasti koko yhteiskuntaa.

Kun haluamme katsoa ja ymmärtää näkemäämme, huomaamme kuinka paljon eriarvoistumista löytyy kotikunnastammekin. Eriarvoistuminen näkyy tilastoissa, nuorisotyöttömyyden kasvuna, pitkäaikaistyöttömyytenä, huumeiden ja muiden päihteiden käytön lisääntymisenä, lastensuojelutoimien lisääntymisenä, erilaisten mielenterveyshäiriöiden kasvuna kuten masennuksen, sekä suurina tuloeroina. Eriarvoistuminen näkyy arjen kuvassa, alkoholisoituneiden ihmiskohtaloiden pakkaantumisena keskustan aluilla sekä lähiöihin, väliin pudonneiden toivottomuutta heijastavien nuorisojoukkojen vaeltamisena kaduilla, leipäjonojen kasvuna, rikollisuutena ja radikalisoitumisena.

Eriarvoistuminen on hyvin vakava koko yhteiskuntaa rampauttava ilmiö, johon on puututtava ja johon on löydettävä ratkaisuja sen kitkemiseksi minimiin.

On selvää, että eriarvoistuminen on moninainen ongelma johon ei ole helppoja ratkaisuja, mutta jos tahtotilaa, empatiaa sekä inhimillisyyttä löytyy, voidaan hyviä tuloksia saada aikaan.

Eriarvoistumisen kitkeminen lähtee perheiden jaksamiseen panostamisesta, tarvitaan riittäviä tukitoimia ja ennalta ehkäiseviä palveluja perheiden tueksi. Eriarvoistumisen kitkeminen vaatii laadukkaan varhaiskasvatuksen mahdollistamisen jokaiselle lapselle. Se vaatii ennalta ehkäiseviä lastensuojelullisia toimia, kuten laadukasta neuvolapalvelua, sekä matalla kynnyksellä varustettuja palveluita, joissa perheiden huoliin voidaan puuttua nopeasti ja tehokkaasti, niitä ilmaantuessa. Se vaatii myös kerhotoiminnan ja muun harrastustoiminnan mahdollistamista lapsille.  

Eriarvoistumisen kitkeminen vaatii riittäviä resursseja kouluille toteuttaa laadukasta perusopetusta. 

Ei riitä pelkästään, että opettajien ammattitaito on huippuluokkaa ja opetuksen taso hyvää, vaan lisäksi kouluihin tarvitaan lisää kuraattori palveluita, erityisopetusta, koulunkäyntiavustajia ja muita oppilaiden erilaisia tarpeita vastaavia palveluita ja toimia. Jokainen oppilas on erilainen ja oppimismuotoja tulee voida tarjota oppilaille moninaisina. Eriarvoistumisen kitkemien vaatii lasten ja nuorten integroitumista varttuessaan osaksi yhteiskuntaa, tämä puolestaan vaatii edellä mainittuja toimia halki koko ihmisen lapsuuden ja nuoruuden. Peruskoulun jälkeen on huolehdittava, ettei yksikään nuori putoa tyhjän päälle. Tähän nivelvaiheeseen, tulee panostaa erityisellä tarkkuudella. Jokaiselle nuorelle tulee tarjota paikka jatkaa elämää ja kehittää itseään, sekä valmistautua aikuisuuteen takaamalla juuri hänelle sopiva lisä-tai jatkokoulutus paikka. Ammatti ja lukio opetusta tulee kehittää niin, että jokaiselle löytyy kyvyilleen ja oppimistavoilleen sopiva koulutusmuoto. Nuori tarvitsee tukea siirtymisessä peruskoulusta jatkokoulutukseen erityisen paljon ja tätä tukea on nykypäivänä nuoren vaikea saada. Tähän täytyy saada muutos ja lopettaa nuorelle itselleen vastuun kasaaminen niin suureksi, ettei sitä jaksa kertakaikkiaan kantaa. Eriarvoistumisen kitkeminen vaatii myös ammatillisen-ja lukio opetuksen laadukasta toteuttamista niin, että aloitetut opinnot saadaan vietyä maaliin asti ja että opinnoista voidaan jatkaa joko jatko-opintoihin tai, että opintojen jälkeen työllistytään. Tämä vaatii tarvittavia resursseja kouluille, opetuksen laadun kehittämisen varmistamiseen, jossa on tällä hetkellä selkeitä puutteita. Se vaatii yhteistyön lisäämistä koulujen ja työpaikkojen välillä, sekä moninaisen oppimisen malleja, joista jokainen oppilas voi valita omille tarpeilleen sopivan.                                                                         

Eriarvostumista kitketään, myös järkevöittämällä lainsäädäntöä siten, että työn vastaanottaminen ja työn tekeminen ovat aina kannattavaa. Byrokratiaa tulee purkaa ja laatia sellainen järjestelmä, joka ennaltaehkäisee ihmisen putoamista erilaisten järjestelmien väliin.                                        

Ensiarvoisen tärkeää eriarvoistumisen kitkemisessä on yleisesti lisätä inhimillisyyttä ja empatiaa. Tähän on keinoina ovat avoimuuden lisääminen, oikean tiedon jakaminen, turhien pelkojen lietsomatta jättäminen, asenteiden tarkastaminen, sekä rehellisyys.                                       

Kaikille tulee taata rauha ja oikeus tasavertaisuuteen, kaikille tulee taata oikeus mielipiteisiin ja sananvapauteen. On päästävä eroon syrjivästä kohtelusta, iän, sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, ihonvärin, kansalaisuuden, uskonnon, vammaisuuden, koulutuksen, työn, työttömyyden tai minkään muun seikan tai asian vuoksi.                                                                                                                            

Meidän tulee kunnioittaa toisiamme tasavertaisina ihmisinä, se on se koko eriarvoisuuden kitkemisen ydin ja kivijalka, jonka päälle on hyvä rakentaa. 

Vallasta ja demokratiasta

Politiikassa kyse on paljolti vallasta ja sen tavoittelusta. Valta ja sen tavoittelu mielletään helposti negatiiviseksi käsitteeksi. Mieleen tulee vallan väärinkäyttämisen mahdollisuudet, sekä epätasa-arvo kysymykset valtaa pitävien ja muiden välillä. Valtaan usein liitetään narsistiset, sekä kaikkivoipaisuuden tunteet, myös puhdas julkisuuden tavoittelu liitetään toisinaan osaksi vallan tavoittelua.

Valta ja vallan tavoittelu ovat kuitenkin osa kokonaisuutta useilla sektoreilla ja myös merkittävä osa politiikkaa. Ennen kaikkea onkin kysymys siitä, millä keinoilla valtaa tavoitellaan, mitkä ovat päämäärät valtaa tavoitellessa ja miten valta-asemassa aiotaan ja tullaan toimimaan. Valtaan kuuluu iso vastuu ja tätä ei pidä koskaan unohtaa valtaa tavoitellessa, vaan se tulee ottaa kaikessa huomioon. Erityisesti vastuuta tulee kantaa poliittisessa päätöksenteossa. Politiikassa päätöksentekijät ovat vastuussa tavattoman isoista seikoista, jotka koskettavat hyvin suuria joukkoja, kokonaisia kuntia ja eri väestöryhmiä kuntien sisällä.        
Valta ja sen tavoittelu ovat politiikassa välttämätöntä, koska ilman valtaa on vaikea saada mielipiteilleen painoarvoa ja on mahdotonta laittaa toimeen tai muuttaa asioita, joissa kokee epäoikeudenmukaisuutta tai muuta vääryyttä. 

Politiikassa demokratia huolehtii vallan käytön yli lyöntien minimoimisesta, sekä takaa oikeudenmukaisuutta hyvin pitkälle. Demokratia myös rajaa valtaa tehokkaasti. Demokratia on kaikkien etu, se sallii jokaisen mielipiteen ja jokaisen huomioon otettavan seikan tulemisen päivän valoon. Se sallii erilaisuuden sekä asioiden eri kulmista tarkastelun. Demokratia toteuttaa tasa-arvoa ja antaa tilaa jokaiselle näkökannalle. Demokratia luo rakentavia keskustelun aiheita, joista hyötyvät loppujen lopuksi kaikki. 

Äänestäjät päättävät vaaleissa minkälaista politiikkaa he kannattavat ja minkälaisia arvoja haluavat tukea. Valta vaihtuu, jos ihmiset eivät ole tyytyväisiä politiikkaan, jota sen hetkiset päättäjät harjoittavat.  

Loppujen lopuksi taitaakin olla niin, että demokratialla on se kaikkein suurin ja pysyvin valta hyppysissään, kuten pitääkin olla.                                    

Valintojen vaikeus

Kuten tiedetään, elämä on täynnä valintoja. Pieniä ja suuria valintoja, henkilökohtaisia ja yhteisiä valintoja. Ihminen tekee elämänsä aikana suunnattoman määrän tietoisia sekä tiedostamattomia valintoja. Ihminen on pohjimmiltaan isolta osaltaan, valintojensa summa. Kaikki eivät kuitenkaan lähde samalta viivalta valintojakaan tekemään, kaikille ei ole mahdollista valita, vaan liian moni vain ajautuu väärien valintojen ja sattumuksien poluille, jotka johtavan elämän sohjoisille valtateille.

Itsekin kuten kaikki meistä on joutunut, saanut ja myös ajautunut tekemään valintoja. Niin monet kerrat valinnat ovat menneet aivan metsään ja sieltä on ollut vaikea suunnistaa takaisin. On ollut isoja mokia ja pieniä mokia, on tullut tehtyä mitään opettamattomia virheitä, joita on tehnyt uudelleen ja uudelleen. Mutta niin, sellaistahan se elämä on, harhailua valintojen viidakossa. Paljon on myös tullut tehtyä oikeita valintoja, valintoja mitä ei ole tarvinnut katua ja joidenka polut ovat vieneet elämää eteenpäin, oikeaan suuntaan.

Haluaisin tässä blogi tekstissäni nostaa esille pari pientä valintaa, jotka olen tehnyt aivan hiljattain. Sitä en tiedä ovatko ne lopullisia ja kuinka tiukkaan kiveen painettuja. Tiedän vain, että ainakin ne ovat valintoja jotka olen ajatellut ja haaveillut tekeväni jo pitkän aikaa sitten.

Ensimmäinen näistä on lihan syönnin dramaattinen vähentäminen. Tähän olen itselleni saanut vakuutettua niin paljon perusteita, että valinta oli melko helppo tehdä. Ensi sijalla perusteista on eettisyys. Kysymykset siitä, millä oikeudella nykymuotoinen tehotuotanto koneisto, kohtelee eläimiä niin kuin kohtelee. Millä oikeudelle eläimiä pidetään ahtaissa tiloissa, jossa he eivät näe välttämättä päivän valoa lainkaan, missä he eivät pysty toteuttamaan laji tyypillistä käyttäytymistä. Oloissa joissa heille tuotetaan kohtuutonta kärsimystä ja stressiä. Millä oikeudella ihminen on ottanut vallan kohdella eläimiä ylimielisesti ja halventavasti. Millä oikeudella tuotantoeläimiä ei ajatella eläviksi ajattelevaksi olennoiksi samalla tavoin kuin lemmikki kissaa tai koiraa tai vapaasti luonnossa elävää eläintä.  Me unohdetaan, että me emme ole ihmisinä sen arvokkaampia kuin yksikään muu eläin tässä maailmassa, me olemme vain itse ylentäneet itsemme luomakunnan kuninkaaksi olettamalla, että voimme kohdella muita eläviä olentoja, kuten tahdomme. Hyödyntämällä sumeilematta, välittämättä heidän kärsimyksistään, peloistaan ja tarpeistaan. On muistettava kuitenkin, että pieniä parannuksia on Suomessa tuotantoeläinten kohteluun saatu joltain osin aivan viime aikoina. Näistä kuuluu kiitos eläinoikeus työlle jota eläinoikeus järjestöt tekevät taukoamatta. Toinen merkittävä perustelu tälle valinalle löytyy ekologisuudesta. Kuten tiedetään tuotanto eläimet ovat valtava ympäristö taakka maailmalle. Yksi nauta saastuttaa maailmaan saman verran kuin henkilöauto keskimäärin. Tuotanto eläimet tarvitsevat valtavat vesivarannot jotka hupenevat maailmasta huimaa vauhtia. Luonto ei yksinkertaisesti kestä jatkuvasti kasvavaa lihan kulutusta vaan on keksittävä vaihtoehtoja tälle mässäämiselle. Kolmas perusteluni on terveydelliset seikat, liha, varsinkaan punainen liha ei todistetusti ole kovinkaan terveellistä syötävää ainakaan siinä määrin, jota sitä keskimäärin syödään. Punaisen ja varsinkin prosessoidun punaisen lihan syönti lisää riskiä sairastua syöpään, diabetekseen, sekä sydän-ja verisuoni sairauksiin. Neljäs perusteluni on se, että oltuani syömättä lihaa nyt lähes kokonaan noin puolen vuoden ajan on, että tunnen voivani paremmin. Ravintoni on monipuolistunut ja syön paljon enemmän kasviksia, juureksia, ja hedelmiä kuin koskaan ennen, ja nehän ovat taas tutkitusti superruokaa.  En myöskään ole vielä ainakaan tässä vaiheessa täysin vegaani, joten ravintoani monipuolistavat myös luomu kananmunat sekä silloin tällöin kala ruuat.

Toinen tekemäni valinta on omasta autosta luopuminen, tämä tapahtui vasta ihan hiljattain. Sitä valintaa siivitti ikävä kolari, jossa onneksi henkilö vahingoilta vältyttiin, mutta auto meni lunastukseen. Nyt olen päättänyt, etten uutta auto enää hommakkaan. Tähänkin olen löytänyt itselleni paljon perusteita. Ensimmäisenä perusteena on raha. Autoilu on tähän mennessä vienyt leijonan osan kuukausittaisesta budjetistani. Bensa on hirmu kallista, huollot maksavat paljon, sekä muut korjaukset. Vakuutus maksuista kertyy maksettavaa jne. Monesti mietin mitä tällä rahalla muuta voisin saada, jotka säästäisin autottomuudesta. Toinen perustelu on tässäkin valinnassa ekologisuus. Yksityisautoilu on tavattoman saastuva liikkumisen muoto. Autoilu tuottaa lentämisen jälkeen toiseksi suurimat yksikköpäästöt kilometriä kohden. Yksityisautoilusta koostuvat kokonaispäästöt ovat megalomaanisen suuret. Autojen päästöt kuormittavat luontoa kohtuuttomasti sekä aiheuttavat suoria negatiivisia vaikutuksia ihmisten terveydelle. Kolmas perusteluni helppous. Ennen ajattelin niin, että ilman autoa en tulisi toimeen, mutta tämä käsitys on muuttunut jo lyhyen autottomana oloni aikanani. Asun noin 4 kilometriä keskustasta. Työpaikkani sijaitsee muutaman kilometrin päässä kotoani. Kauppa-ja muut palvelut löytyvät myös melko läheltä. Harrastusmahdollisuuteni ovat myös lähellä. Lapsillani on kaksi kotia joiden välin he pääsevät kulkemaan melko vaivattomasti ja edullisesti bussilla. Kotoani lähimmälle bussi pysäkille on matkaa 200 metriä ja busseja kulkee tiuhaan. Joten loppujen lopuksi, mihin sitä omaa autoa sitten oikein tarvitsinkaan? Itselläni tilanne on tämän kaltainen, mutta monilla ei ja auto on välttämätön olla olemassa. Kunnilla on merkittävä rooli siinä, miten joukkoliikennettä voidaan kehittää ja edistää sitä miten mahdollisimman monella voisi olla mahdollisuus ainakin kokeilla autottomuutta tai vähentää autolla ajamista. Neljäs perusteluni liittyy terveyteeni. Kuljen paljon pyörällä, kuten esimerkiksi työ matkat. Liikunnan lisääntyminen yksityisautoiluni lopetettuani on ollut merkittävä ja liikunnan merkityksen terveydelle tietää kaikki.

Kuten sanottua, me jokainen teemme hyvin useita valintoja elämässämme päivittäin. Toisinaan on melko piristävää valita hieman toisin, kokeilla ja murtaa ennakkoluulojaan.