Mieleeni on jäänyt perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi
Halla-ahon taannoin antama lausunto, jossa hän kertoi mielipiteensä siihen, että
vain perussuomalaiset ja vihreät puhuvat nykyaikaa koskevista kysymyksistä. Tämän
lausunnon Halla-aho antoi aikana ennen koronaa, joka on nyt luonnollisesti
vallannut kaiken tilan keskusteluissa itseensä. Koronasta
puheen ollen on hieman erikoista, että juuri perussuomalaisissa ja vihreissä ilmaantuu
eniten korona rokotevastaisuutta ja, ehkä myös eniten skeptisyyttä taudin
vaarallisuutta kohtaan.
Perussuomalaisten ja vihreiden samankaltaisuus ei lopu vain
tähän seikkaan, vaikka he edustavatkin pääosin toistensa täydellisiä ääripäitä.
Perussuomalaiset mielletään populistiseksi liikkeeksi, joka pyrkii vetoamaan
kansaan, eli olemalla kansan asialla, eliittiä vastaan. Perussuomalaiset käyttävät
helposti ymmärrettäviä ja samaa toistavia kielikuvia, joissa suomalaisten asiat
nostetaan etusijalle, ja joissa on pyrittävä säästämään toissijaisista kustannuksista,
joka tarkoittaa käytännössä aina maahanmuuttoa. Vihreät pyrkivät huomioimaan eri
ihmisryhmät ja tasamaan ihmiset tietyllä lailla samalle viivalle. Tästä
esimerkkeinä ovat intersektionaalinen feminismi, sekä sukupuolineutraalisuuden
korostaminen, joilla on hyvä tarkoitus, muttei suurta kannatusta politiikan
ydinkysymyksinä.
Ympäristö kysymyksissä perussuomalainen populismi on silmiin
pistävää. Heidän mielestään Suomi pienenä maana ei voi kantaa vastuuta maailman
pelastumisesta, ja sitä paitsi Suomi on jo tehnyt tarpeeksi ilmastonmuutoksen
torjumisen eteen. Tämä ei kuitenkaan alan tutkijoiden ja ilmastotieteilijöiden
mukaan pidä paikkaansa, vaan enemmän pitäisi ja kannattaisi Suomen omankin edun
vuoksi tehdä.
Vihreät puolestaan ovat
esimerkiksi vastustaneet jostain syystä, alusta alkaen ydinvoimaa. Vaikkakin viime
aikoina kanta ydinvoiman vastustamiseen, onkin hieman lieventynyt ja se on saanut
jopa varovaista hyväksyntää osakseen, matkalla kohti hiilineutraalia Suomea.
Poliittisen puhekulttuurin sävy on muuttunut kovemmaksi ja
siihen perussuomalaiset ovat osaltaan syypäitä. Jussi Halla-aho on todennut vihreiden
olevan vaarallinen ääriliike, joka edistää omaa ideologiaansa röyhkeästi,
tehokkaasti ja säännöistä piittaamatta. Pitääkö tämän kaltainen väite pienimmässäkään
määrin paikkaansa, on täysin eri asia. Tämän kaltaiset puheet kertovat voimakkaasta
vastakkainasettelusta, mutta kovaa on ollut myös puhe vihreiden, sekä muidenkin
puolueiden suunnalta, perussuomalaisia itseään kohtaan. Heitä on suorin sanoin kuvailtu
mm. äärioikeistoa myötäileviksi rikollisiksi, naisvihaajiksi, sekä rasisteiksi.
Pitääkö nämä kuvailut pienimmässäkään määrin paikkaansa, on sekin sitten eri asia.
Perussuomalaisessa politiikassa korostuu yksi asia ylitse
muiden, ja se on maahanmuuttokriittisyys. Paavo Arhinmäen sanoihin
eduskuntasalissa voikin suhteellisen helposti samaistua, ”ilman maahanmuuttajia
ei olisi perussuomalaisiakaan”. Maahanmuutto aiheena toistuu ja sen annetaan
avoimesti paistaa läpi lähes kaikissa puolueen linjauksissa. Vihreiden politiikassa
korostuu useammat ja laajemmat kysymykset, kuin vain yksi tietty teema, mutta tärkeimpinä
aiheina erottuvat kuitenkin ilmastonmuutoksen torjuminen ja luonnon monimuotoisuuden
turvaaminen. Molempien puolueiden kärkiteemat ovat aiheellisia ja
puolueidensa näköisiä ja näin saakin olla. Perussuomalaisten keinot ja tavoitteet
haittamaahanmuuton hillitsemiseksi tulisi kuitenkin olla inhimillisiä ja oikean
suhteisia, niin puheissa kuin aidoissa tavoitteissakin. Samoin tavoin vihreiden
ilmastomuutoksen torjumisen keinojen tulee olla oikein mitoitettuja, sekä
sellaisia, jotka todellisuudessa ovat mahdollisia toteuttaa ja ennen kaikkea
sellaisia, joilla on aitoa vaikutusta ilmaston hyväksi.
Henkisissä arvomaailmoissa kyseiset puolueet edustavat melko
lailla toistensa ääripäitä. Perussuomalaisten
henkiset arvot nojautuvat vahvasti kristinuskoon ja sen perinteisiin, kuten vaikkapa
ajatteluun perinteisestä ydinperheestä, tai yksinkertaisimmillaan siihen, että
suvivirsi kuuluu koulujen kevätjuhlaan. Vihreiden henkinen arvomaailma on huomattavan paljon
laveampi. Se ei rajoitu kristinuskoon, vaan ennemminkin eri uskontojen
tasavertaisuuteen, kuten myös uskonnottomuuden kunnioittamiseen. Sellainen henkinen arvomaailma heijastuu perinteisen ydinperhe ajattelun sijaan, perhe muotojen moninaisuuden
hyväksymiseen. Se heijastuu sukupuolien voimakkaaseen tasa-arvo ajatteluun, sekä
erilaisien seksuaalisten suuntautumisien hyväksyntään sellaisenaan.
Mielestäni näiden kahden vastakkaisen henkisen arvomaailman
ei tarvitsisi kuitenkaan välttämättä riidellä toistensa kanssa, vaan niiden
pitäisi pikemminkin kunnioittaa toistensa näkemyksiä ja toistensa olemassaoloa.
Lopuksi totean itse omaksuvani vihreän ajattelutavan mielestäni tärkeimmät seikat, kuten ilmastonmuutoksen torjumisen, luonnon monipuolisuuden säilyttämisen, kaikkien vähemmistöjen tasavertaisen kohtelemisen, eläinten oikeuksien puolustamisen, sekä eri sektoreiden astettaisen ja hallitun vihreän siirtymisen. Ja tulen jatkossakin seisomaan huojumatta näiden perusarvojeni takana. Tämä
seikka ei saa olla ongelma, eikä ristiriidassa sen kanssa, että osa minulle läheisistä ihmisistä, kannattaa ainakin oman käsitykseni mukaan perussuomalaista
ajattelutapaa.
Olen
saanut käydä itseni suhteen eri mieltä olevien ihmisten kanssa rakentavia keskusteluja,
ilman sen kummempia konflikteja. Ja vaikka pieniä yliläikkymisiä on joskus
tapahtunutkin, niin eipä se ole juurikaan tahtia haitannut, vaan pikemminkin
lisännyt ymmärrystäni sen suhteen, mikä saa ajattelemaan eri tavoin, kuin minä itse
ajattelen. Sosiaalinen media on sekin ollut hyvä ikkuna käydä keskusteluja
perussuomalaisien kansanedustajien ja kyseisen puolueen kannattajien kesken, ja
pääosin keskustelu niilläkin foorumeilla on ollut asiallista. Ainoa mikä siihen liittyen harmittaa on se, että aika monesti huomaan tulleeni
blokatuksi pois keskusteluista ja estetyksi, mutta toisaalta senkin voin
ymmärtää.
Toinen mikä harmittaa, on erilaisten ajatusmallien tarkoituksellinen mustavalkoisuus. Maailma ei nimittäin ole mustavalkoinen, eikä tule sellaiseksi koskaan muuttumaankaan.