Isänmaallisuus merkitsee itselleni Suomen lipun värejä,
puhdasta luontoa, metsien huminaa, järvien viileyttä. Se merkitsee demokratiaa,
modernia yhteiskuntaa, uskonnon, - kulttuurin, - liikkumisen, - ja sananvapautta.
Se merkitsee edistyksellistä varhaiskasvatus, - ja koulutusjärjestelmää, työntekemisen
ja yrittämisen mahdollisuutta, sekä toimivia sosiaali- ja terveydenhuollonpalveluja.
Se merkitsee taiteen ja kulttuurin elämyksellisyyttä, sekä liikunnan ja
urheilun energisyyttä. Se merkitsee vastuullista ja omavaraista ruuan, - ja energiantuotantoa.
Se merkitsee historian tuntemista, sotienveteraanien kunnioittamista ja
valmiutta puolustaa tätä maata.
Suomi on ainutlaatuinen paikka elää, olla ja asua koko
maailmassa. Olemme luoneet yhteiskuntajärjestelmän, joka hakee
vertaistaan. Olemme pieni kansa, mutta meillä on tarvittaessa hämmästyttävä
kyky puhaltaa yhteen hiileen.
Me voimme olla erimieltä politiikan linjoista, kulttuurikäsityksistä,
lakien oikeudenmukaisuudesta, tai vaikkapa ilmastonsuojeluun tähtäävistä
toimista. Mutta meidän tulee kuunnella ja kunnioittaa toisiamme, sallia
erilaiset mielipiteet ja käsitykset sekä, ymmärtää että maailma muuttuu ja me
olemme itse osa tätä muuttuvaa kokonaisuutta. Meidän tulee ymmärtää sekin, että
olemme täysin riippuvaisia Euroopasta ja muusta maailmasta.
Olemme keskellä muutoksia ja murroksia, kuten vaikkapa energiamurros,
ikärakennemurros, sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiseen liittyvät
muutokset, työntekemisen muutokset, liikkumisenmurros ja teknologianmurros. Joten
on syytä huomioida, ettei isänmaallisuuden tässä ajassa tule olla vain pelkkää
eristäytymistä, maahanmuuttokriittisyyttä, pitämistä kiinni perinteisen teknologian,
- energian, - liikkumisen, - ja ruuantuotannon muodoista. Vaan tulisi katsoa
eteenpäin, taaksepäin katsomisen sijaan.
