Hyvää uuttavuotta ja vähemmän valitusta turhasta

On paradoksaalista, että samaan aikaan kuin vuosi vaihtuu meillä Suomessa ilotulitusrakettien väriloistoon, niin Ukrainan yllä olevaa taivasta varjostaa ohjuksien muodostama tuhoa ja kuolemaa kylvävä alituinen uhka, joka ei ole poistumassa vuodenvaihteen jälkeen minnekään. Tulevan vuoden toivoisi olevan tuon oikeudettoman, turhan ja järjettömän sodan loppumisen vuosi. Sodan, jonka Putinin Venäjä aloitti ja jolle ei ole mitään perusteita. Sodan, joka on vienyt hengen kymmeniltä tuhansilta, ja toisaalla pakottanut miljoonien jättämään kotinsa.

Samaan aikaan tulevan vuoden toivoisi olevan vähemmän valituksen ja itkemisen vuosi meillä Suomessa. On täysin absurdia, että me, jotka elämme yltäkylläisyyden keskellä maailman parhaassa maassa, me joilla on katot päänpäällä, työpaikat turvaamassa toimeentuloamme, jääkaapit täynnä ruokaa, ja vaatekaapit pullollaan ehjiä vaatteita, valitamme kuin pienet lapset kurjaa osaamme maailmassa. Valitamme siitä, että polttoaine, ruoka, ja sähkö maksavat liikaa, veroja pitää jostain syystä maksaa, terveyskeskukseen ja hammaslääkäriin on jonoa eikä sote-uudistus paranna ketään, hallitus on surkea, ja kaiken lisäksi telkkariohjelmatkin on nykyään täyttä roskaa.

Eli juuri me keillä on kaikkea ja kaikki loppujen lopuksi hyvin, valitamme kaikkein eniten kaikesta. Joten jos vain suinkin mahdollista, niin lopetettaisiinko sellainen tulevana vuotena, ja keskityttäisiin enemminkin siihen kaikkeen hyvään, joka meitä ympäröi.

Hyvää uuttavuotta.

Hyytävän kauheuden joulu

 

Joulua vietettiin tänä vuonna hyytävän kauheuden keskellä. Sota Ukrainassa jatkuu edelleen, eikä Venäjän mielivaltaiset pommitukset pitäneet taukoa pyhienkään aikana. On käsittämätöntä, kuinka tuo hulluus vain jatkuu jatkumistaan. Eikö todellakaan löydy keinoja sen lopettamiselle?

Tuo järjetön sota, joka parhaillaan on valloillaan Ukrainassa, on samaa järjetöntä sotaa, jota käytiin Suomen maaperällä talvi- ja jatkosodan vuosina. Se on jatkumoa sille sotien järjettömyydelle, joka on piinannut ja piinaa parhaillaan kansoja maailman eri kolkissa. Kolkissa, jotka ovat kaukana meistä ja joista kirjoitettuihin uutisotsikoihin olemme jo aikaa sitten turruttaneet mielemme.

Sota luo kärsimystä, vihaa, julmuutta, ja pohjatonta surua, tuottamatta mitään hyvää vastineeksi. Ukrainassa käytävä hirvittävä näytelmä ei saa unohtua meidän mielistämme, me emme saa turruttaa mieliämme tätä sotaa kohtaan samoin tavoin kuin teemme muiden maailmalla käytävien sotien suhteen. Ukraina on meidän veljeskansamme, ja meidän isiemme isät ja meidän äitiemme äidit ovat kokeneet sen saman raivon ja kärsimyksen, jota ukrainalaiset juuri nyt kokevat.