On paradoksaalista, että samaan aikaan kuin vuosi vaihtuu meillä Suomessa ilotulitusrakettien väriloistoon, niin Ukrainan yllä olevaa taivasta varjostaa ohjuksien muodostama tuhoa ja kuolemaa kylvävä alituinen uhka, joka ei ole poistumassa vuodenvaihteen jälkeen minnekään. Tulevan vuoden toivoisi olevan tuon oikeudettoman, turhan ja järjettömän sodan loppumisen vuosi. Sodan, jonka Putinin Venäjä aloitti ja jolle ei ole mitään perusteita. Sodan, joka on vienyt hengen kymmeniltä tuhansilta, ja toisaalla pakottanut miljoonien jättämään kotinsa.
Samaan aikaan tulevan vuoden toivoisi olevan vähemmän
valituksen ja itkemisen vuosi meillä Suomessa. On täysin absurdia, että me, jotka
elämme yltäkylläisyyden keskellä maailman parhaassa maassa, me joilla on katot
päänpäällä, työpaikat turvaamassa toimeentuloamme, jääkaapit täynnä ruokaa, ja vaatekaapit
pullollaan ehjiä vaatteita, valitamme kuin pienet lapset kurjaa osaamme
maailmassa. Valitamme siitä, että polttoaine, ruoka, ja sähkö maksavat liikaa,
veroja pitää jostain syystä maksaa, terveyskeskukseen ja hammaslääkäriin on jonoa
eikä sote-uudistus paranna ketään, hallitus on surkea, ja kaiken lisäksi
telkkariohjelmatkin on nykyään täyttä roskaa.
Eli juuri me keillä on kaikkea ja kaikki loppujen lopuksi
hyvin, valitamme kaikkein eniten kaikesta. Joten jos vain suinkin mahdollista,
niin lopetettaisiinko sellainen tulevana vuotena, ja keskityttäisiin enemminkin
siihen kaikkeen hyvään, joka meitä ympäröi.
Hyvää uuttavuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti