Hyvää uuttavuotta ja vähemmän valitusta turhasta

On paradoksaalista, että samaan aikaan kuin vuosi vaihtuu meillä Suomessa ilotulitusrakettien väriloistoon, niin Ukrainan yllä olevaa taivasta varjostaa ohjuksien muodostama tuhoa ja kuolemaa kylvävä alituinen uhka, joka ei ole poistumassa vuodenvaihteen jälkeen minnekään. Tulevan vuoden toivoisi olevan tuon oikeudettoman, turhan ja järjettömän sodan loppumisen vuosi. Sodan, jonka Putinin Venäjä aloitti ja jolle ei ole mitään perusteita. Sodan, joka on vienyt hengen kymmeniltä tuhansilta, ja toisaalla pakottanut miljoonien jättämään kotinsa.

Samaan aikaan tulevan vuoden toivoisi olevan vähemmän valituksen ja itkemisen vuosi meillä Suomessa. On täysin absurdia, että me, jotka elämme yltäkylläisyyden keskellä maailman parhaassa maassa, me joilla on katot päänpäällä, työpaikat turvaamassa toimeentuloamme, jääkaapit täynnä ruokaa, ja vaatekaapit pullollaan ehjiä vaatteita, valitamme kuin pienet lapset kurjaa osaamme maailmassa. Valitamme siitä, että polttoaine, ruoka, ja sähkö maksavat liikaa, veroja pitää jostain syystä maksaa, terveyskeskukseen ja hammaslääkäriin on jonoa eikä sote-uudistus paranna ketään, hallitus on surkea, ja kaiken lisäksi telkkariohjelmatkin on nykyään täyttä roskaa.

Eli juuri me keillä on kaikkea ja kaikki loppujen lopuksi hyvin, valitamme kaikkein eniten kaikesta. Joten jos vain suinkin mahdollista, niin lopetettaisiinko sellainen tulevana vuotena, ja keskityttäisiin enemminkin siihen kaikkeen hyvään, joka meitä ympäröi.

Hyvää uuttavuotta.

Hyytävän kauheuden joulu

 

Joulua vietettiin tänä vuonna hyytävän kauheuden keskellä. Sota Ukrainassa jatkuu edelleen, eikä Venäjän mielivaltaiset pommitukset pitäneet taukoa pyhienkään aikana. On käsittämätöntä, kuinka tuo hulluus vain jatkuu jatkumistaan. Eikö todellakaan löydy keinoja sen lopettamiselle?

Tuo järjetön sota, joka parhaillaan on valloillaan Ukrainassa, on samaa järjetöntä sotaa, jota käytiin Suomen maaperällä talvi- ja jatkosodan vuosina. Se on jatkumoa sille sotien järjettömyydelle, joka on piinannut ja piinaa parhaillaan kansoja maailman eri kolkissa. Kolkissa, jotka ovat kaukana meistä ja joista kirjoitettuihin uutisotsikoihin olemme jo aikaa sitten turruttaneet mielemme.

Sota luo kärsimystä, vihaa, julmuutta, ja pohjatonta surua, tuottamatta mitään hyvää vastineeksi. Ukrainassa käytävä hirvittävä näytelmä ei saa unohtua meidän mielistämme, me emme saa turruttaa mieliämme tätä sotaa kohtaan samoin tavoin kuin teemme muiden maailmalla käytävien sotien suhteen. Ukraina on meidän veljeskansamme, ja meidän isiemme isät ja meidän äitiemme äidit ovat kokeneet sen saman raivon ja kärsimyksen, jota ukrainalaiset juuri nyt kokevat.

Mielenterveys- ja päihdesairauksia hoidettava yhtäaikaisesti.

Mielenterveys- ja päihdesairaudet kulkevat usein käsi kädessä, ruokkien toinen toisiaan, ja siksi niitä pitäisi myös pyrkiä hoitamaan sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmässä yhtäaikaisesti. Hoitoon tai terapiaan pääsyn estäminen siinä tapauksessa, ettei apua tarvitseva pysty sitoutumaan päihteettömyyteen, ei perustu mihinkään muuhun kuin pinttyneisiin asennevammoihin. Sairauksien hoitamatta jättäminen systeemissä päällekkäisien diagnoosien vuoksi ei ole eettisesti, eikä tieteellisesti kestävää.

Mielenterveys- ja päihdekuntoutus on eriytetty toisistaan myös palveluasumisen osalta, ja sen vuoksi moni kuntoutuja jää joko kokonaan ilman tarvitsemaansa palvelua tai ajautuu väärien palveluiden piiriin. Mielenterveyskuntoutujilta ei siis tulisi vaatia päihteettömyyttä, vaan heille tulisi tarjota sellaista palvelua, joka vastaa niin mielenterveys kuin päihdesairauksiinkin. Samoin päihdekuntoutujien mielenterveyssairauksien hoitoon tulisi kiinnittää huomattavasti laajempaa huomiota, kuin mitä tällä hetkellä kiinnitetään.

Tulevalta sote-uudistukselta odotetaan korjausta palvelujärjestelmän rikkinäisyyteen, mutta ei sote-uudistus itsessään korjaa vielä yhtään mitään, jollei asenteet itsessään muutu. Jollei ymmärretä eri sairauksien kompleksisuuksia ja niiden yhtymälinjoja toisiinsa.

Natoon vai ei?

Nato-keskustelu käy kuumana ja Suomi tulee mitä todennäköisemmin jättämään liittymishakemuksen Natoon, tuon keskustelun päätteeksi. Natoon liittymistä vastustetaan sen vuoksi, että se rikkoisi Suomen pitkän perinteen sotilaallisesti liittoutumattomana maana ja siksi, että liittyminen saattaisi liittää Suomen sellaisiin konflikteihin, joihin emme muuten osallistuisi, joka puolestaan voisi aiheuttaa ikäviä selkkauksia kotimaassamme ja kasvattaa, jopa terrorismin uhkaa. Toisaalta myös hakemuksen jättämisen ja liittymisen välistä niin sanottua, ”harmaan ajan epävarmuutta” pelätään. Toisin sanoen pelätään Venäjän reaktiota.  

Kaikki nämä perustelut liittymättömyyden puolesta ovat relevantteja ja vakavasti otettavia.

Natoon liittymisessä tai liittymättömyydessä on kuitenkin loppuviimein kyse siitä, onko Venäjä Suomelle vakava turvallisuusuhka vai ei? Voisiko Venäjä hyökätä Suomeen? Jos ollaan sitä mieltä, että Venäjä saattaisi näin toimia, niin kysymys kuuluu, mikä muu antaa Suomelle parempaa suojaa tätä uhkaa vastaan, kuin Nato? Jos puolestaan koetaan, ettei Venäjä ole turvallisuusuhka, on Natoon liittyminen turhaa. Kaikki muut seikat ja kysymykset, on toki tärkeää ottaa huomioon, mutta loppu viimein ne ovat sittenkin, sivuseikkoja.

Mitä mieltä sinä olet, arvoisa lukija?

Euroopan suunta

 

Viktor Orbanin luotsaaman Fidesz puolueen murskavoitto Unkarissa herätti pelottavia ajatuksia siitä, mihin suuntaan poliittinen Eurooppa on kulkemassa. Seuraavaksi Euroopan suuntaa näyttävä koitos käydään Ranskassa, presidentinvaalien toisella kierroksella. Pelottavaa Euroopan kehityksessä on äärioikeiston ja oikeistopopulismin nousu. Toisin sanoen sellaisien johtajien ja heidän luotsaamiensa puolueiden esiinmarssi, jotka vastustavat Euroopan yhdentymistä, ovat nationalisteja, oikeistokonservatiiveja, ja jotka kannattavat protektionismia. 

Valtioissa kuten Unkari ja Puola, joissa valta on oikeistopopulistien hallinnassa, lehdistönvapautta on rajoitettu, riippumatonta oikeusjärjestelmää on rapautettu, vähemmistöjen asemaa on heikennetty, eikä oikeusvaltioperiaatteista ole pidetty kiinni.                                                                              

Äärioikeistoa ja oikeistopopulisteja on myöskin yhdistänyt, varsinkin ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan, avoin mieltymys Vladimir Putinia kohtaan, jota on ihasteltu ja rakastettu häpeilemättä. Viktor Orban, Marine Le Pen, Matteo Salvini, ja vaikkapa perussuomalaisten Laura Huhtasaari ovat hyviä esimerkkejä näistä henkilöistä. Putinin ystäviksi voidaan toki mainita monia muitakin kuin vain äärioikeiston tai oikeistopopulismin edustajia, mutta asioilla on eronsa. Kun joissain piireissä ystävyys suhteet ovat perustuneet lähinnä naivismiin ja hyötysuhde ajatteluun, niin äärioikeistossa ja oikeistopopulistisissa liikkeissä Putin on saanut ihailua osakseen nimenomaan itsevaltaisen johtamisensa, niin sanotun kristillisen perinnön säilyttämisen, ja jopa imperialististen tarkoitusperiensä vuoksi.

Euroopan suunnan kannalta olisikin nyt tärkeämpää enemmän kuin koskaan aikaisemmin tehdä tarvittava ryhtiliike, eli  kääntää suunta pois ääri- ja oikeistopopulistisesta kehityksestä, lopettaa naivismi, ja säilyttää yhtenäisyys. 

Me emme saa uhohtaa Ukrainaa, emmekä ukrainalaisia.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on ollut jotain niin karmeaa, ettei mieli sitä käsittä. Karmeutta eittämättä lisää se, että sotaa käydään Euroopassa ja se, että sodan aikaansaaja on meidän naapurimaamme.

Ukrainasta on tätä kirjoittaessa paennut noin kolme miljoona ihmistä, ja sota on haavoittanut tai tappanut tuhansia ihmisiä, joiden joukossa on myös lapsia. Ukrainaan pommitetaan jatkuvalla syötöllä parhaillaan ja tuho on ollut sanoin kuvaamattoman karmeata.

Suomessa keskustelu sodan kauhuista on vallannut valtaosan median huomiosta kuten myös ihmisten ajatuksista ja koko Suomi tukee täysin yksimielisesti Ukrainaa ahdingossa, johon se on joutunut ja näin kuuluu olla.

Samaan aikaan keskustelua on ollut ennen näkemättömän vilkasta myös Suomen Natoon liittymisestä, ruokaturvasta, ruuan hinnasta, huoltovarmuudesta, energia riippuvuudesta, ja energian hinnasta.

Vilkasta keskustelua on käyty myös vaikkapa siitä, mitkä puolueet ovat olleet aikaisemmin eniten Venäjä myönteisiä tai siitä kenen syy on, että Suomikin on osaltaan riippuvainen Venäläisestä energiasta. Kuumana on niin ikään käynyt keskustelu siitä, ovatko ukrainalaiset turvapaikanhakijat eri asemassa verrattuna vaikkapa Lähi-Idästä saapuviin turvapaikanhakijoihin tai pitäisikö heidän olla.

Nämäkin keskustelut ovat ilman muuta tärkeitä ja niitä tuleekin käydä, mutta niiden ei kuitenkaan toivoisi lisäävään turhaa vastakkainasettelu, eikä irtopisteiden keräämistä, (johon tosin itsekin olen osaltani syyllistynyt). Eikä näiden keskustelujen toivoisi myöskään erkaantuttavan meitä itse asiasta. Eli siitä mitä Ukrainassa parhaillaan tapahtuu, tai siitä millainen hirviö Vladimir Putin on, tai siitä, että meidän todellakin tulee tehdä kaikkemme vastataksemme Ukrainan ja ukrainalaisten karmiviin hätähuutoihin.

Me siis voimme tässä tilanteessa hyvin unohtaa sisäiset riitamme, sen tarkoittamatta keskustelun lopettamista.

Mutta me emme saa unohtaa Ukrainaa, emmekä ukrainalaisia.   

Huumeista

Kannabiksen, suonesisäistenhuumeiden, sekä päihteiden ja lääkeaineiden sekakäyttö, on alati kasvava yhteiskuntaa ja sen yksilöitä ravisteleva ilmiö. Syyt tähän ovat tietenkin moninaisia. Osa syynä ongelmaan on pitkälti täysin vääränlainen huume- ja päihdelainsäädäntö, jonka vanhanaikaisuutta ei voi kuin ihmetellä. Ja onkin erittäin hyvä kysymys pohtia sitä, mihin nykyinen lainsäädäntö oikein perustuu ja miksi siitä yhä edelleen halutaan pitää kiinni?

Kun siis sellaiset asiantuntijalaitokset kuten WHO, THL, ja A- Klinikka kannattavat esimerkiksi kannabiksen dekriminalisointi, niin miksi heitä ei kuunnella ja ryhdytä muuttamaan lainsäädäntöä. Tai kun samat asiantuntijalaitokset puoltavat huumeidenkäyttöhuoneiden kokeilua, niin miksi heitä ei edelleenkään kuunnella? Miksi ihmeessä ei?

On myös käsittämätöntä, kun kumman vain näistä asiantuntijalaitoksien nostamista parannuksista huumelainsäädännön muuttamiseksi nostaa keskusteluun, niin saman tien saa kuulla olevansa huumemyönteinen, huumeidenkäytön edistäjä. Siksi kysynkin sinulta arvoisa lukija, että onko edellä- mainittujen asiantuntijalaitoksien tavoitteena sinun mielestäsi siis todellakin edistää huumeiden käyttöä ja aiheuttaa sitä myöden lisää huumeista ja muista päihteistä aiheutuvia negatiivisia lieveilmiötä, rikoksia, ja kuolemia?

https://yle.fi/uutiset/3-12294226

https://blogi.thl.fi/huumeiden-kayton-rangaistavuudesta-tulisi-luopua/

https://blogi.thl.fi/huumeiden-kayton-rangaistavuudesta-tulisi-luopua/ 

Mielenterveysongelmien kustannukset ovat valtavia

 

OECD on laskenut, että mielenterveysongelmien kustannukset suomalaiselle yhteiskunnalle on noin 11 miljardia joka vuosi. Pelkästään Keski-Suomen alueelle tästä tulee noin 0,5 miljardin potti vuosittain. Ajatelkaa hetki, kuinka paljon se on suhteutettuna tuloihin, kun esimerkiksi Jyväskylässä tulot olivat vuonna 2021 talousarvion mukaan noin 1,2 miljardia euroa.

Mielenterveysongelmien kustannukset koostuvat, ennenaikaisesta eläköitymisestä, sairauspoissaoloista, syrjäytymisestä yhteiskunnasta, itse sairauden ja sen liitännäisongelmien aiheutuvista hoitokustannuksista jne.

Näin valtavien lukujen tulisi avata kansalaisten ja ennen kaikkea päättäjien silmiä sen suhteen mikä on pielessä ja mitä pitäisi tehdä. Tällä hetkellä katse on liiaksi sairauksissa, jolloin ollaan auttamattomasti myöhässä. Sen sijaan katseen pitäisi olla siellä missä itse sairauksien syntymistä voitaisiin vielä ehkäistä.

Tämän vuoksi tarvitaan ennaltaehkäisevää toimintamallia, jonka avulla saataisiin luotua valtavia, niin taloudellisia, kuin ennen kaikkea inhimillisiä säästöjä. Tarvitaan perhepalveluiden vahvistamista, koulujen ja työpaikkojen mielenterveysosaamisen lisäämistä, matalankynnyksen palveluiden saatavuuden parantamista, oikea-aikaista puuttumista ja ajoissa oikeanlaiseen hoitoon pääsemistä.