Viktor Orbanin luotsaaman Fidesz puolueen murskavoitto Unkarissa herätti pelottavia ajatuksia siitä, mihin suuntaan poliittinen Eurooppa on kulkemassa. Seuraavaksi Euroopan suuntaa näyttävä koitos käydään Ranskassa, presidentinvaalien toisella kierroksella. Pelottavaa Euroopan kehityksessä on äärioikeiston ja oikeistopopulismin nousu. Toisin sanoen sellaisien johtajien ja heidän luotsaamiensa puolueiden esiinmarssi, jotka vastustavat Euroopan yhdentymistä, ovat nationalisteja, oikeistokonservatiiveja, ja jotka kannattavat protektionismia.
Valtioissa kuten Unkari ja Puola, joissa valta on oikeistopopulistien hallinnassa, lehdistönvapautta on rajoitettu, riippumatonta oikeusjärjestelmää on rapautettu, vähemmistöjen asemaa on heikennetty, eikä oikeusvaltioperiaatteista ole pidetty kiinni.
Äärioikeistoa ja oikeistopopulisteja on myöskin yhdistänyt, varsinkin ennen
Venäjän hyökkäystä Ukrainaan, avoin mieltymys Vladimir Putinia kohtaan, jota on ihasteltu
ja rakastettu häpeilemättä. Viktor Orban, Marine Le Pen, Matteo Salvini, ja vaikkapa
perussuomalaisten Laura Huhtasaari ovat hyviä esimerkkejä näistä henkilöistä.
Putinin ystäviksi voidaan toki mainita monia muitakin kuin vain äärioikeiston tai
oikeistopopulismin edustajia, mutta asioilla on eronsa. Kun joissain piireissä
ystävyys suhteet ovat perustuneet lähinnä naivismiin ja hyötysuhde ajatteluun, niin
äärioikeistossa ja oikeistopopulistisissa liikkeissä Putin on saanut ihailua
osakseen nimenomaan itsevaltaisen johtamisensa, niin sanotun kristillisen perinnön säilyttämisen,
ja jopa imperialististen tarkoitusperiensä vuoksi.
Euroopan suunnan kannalta olisikin nyt tärkeämpää enemmän kuin koskaan aikaisemmin tehdä tarvittava ryhtiliike, eli kääntää suunta pois
ääri- ja oikeistopopulistisesta kehityksestä, lopettaa naivismi, ja säilyttää yhtenäisyys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti