maanantai 31. joulukuuta 2018

Parempaa uutta vuotta!

Parempaa uutta vuotta Syyriaan, toivon mukaan rauha vihdoinkin jo tavoittaisi maanne. Parempaa uutta vuotta Jemeniin, kunpa kokemanne kauheudet loppuisivat pian. Parempaa uutta vuotta Itä-Ukrainaan, toivon mukaan aseiden pauke vaimenisi kokonaan. Parempaa uutta vuota Afganistaniin, kunpa joutuisitte pelkäämän vähemmän siellä. Parempaa uutta vuotta Irakiin, kunpa maatanne repivät pommi iskut lakkaisivat tekemästä tuhoaan. Parempaa uutta vuotta Palestiinan alueelle, voimia jatkuvan epävarmuuden ja pelon keskelle. Parempaa uutta vuotta Israeliin, rauhaa teille. Parempaa uutta vuotta Iraniin, rauhaa teille. Parempaa uutta vuotta Eteläiseen-Sudaniin, rauhaa teille ja humanitääriseen kriisiin helpotusta. Parempaa uutta vuotta Nigeriaan, toivoin mukaan konfliktit ja nälänhätä saataisiin loppumaan. Parempaa uutta vuotta Somaliaan, voimia levottomuuksien ja ääriolosuhteiden keskelle. Parempaa uutta vuotta Pohjois-Koreaan, voimia heille, joiden ihmisoikeuksia loukataan räikeästi. Parempaa uutta vuotta teille, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa sodan tai konfliktien vuoksi. Parempaa uutta vuotta teille, jotka olette menettäneet lähimmäisenne sekä omaisuutenne luonnonkatastrofien vuoksi. Parempaa uutta vuotta teille, jotka olette joutuneet väkivallan, tai kidutuksen uhreiksi. Parempaa uutta vuotta teille, jotka olette joutuneet seksuaalisen väkivallan uhreiksi. Parempaa uutta vuotta teille, jotka joudutte kärsimään sairaudesta tai kivuista. Parempaa uutta vuotta kaikille kodittomille. Parempaa uutta vuotta kaikille köyhyydestä tai vähävaraisuudesta kärsiville. Parempaa uutta vuotta kaikille yksinäisille. Parempaa uutta vuotta kaikille eriarvoiseen asemaan joutuneille.                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                        
                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                       

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                


keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Ehdottomuuden vaaroista (osa2, laidasta laitaan)



Ehdottomuus johtaa kaventuneiden ajatusmallien syntyyn, joissa monisyiset ongelmat uskotaan voivan ratkaista yksinkertaisin toimin, noin vain. Ehdottomuus johtaa myös kuplien rakentamiseen, joiden sisältä totuuden uskotaan löytyvän. Näitä kuplia sitten rakennetaan huolellisella tarkkuudella, vahvistaen niiden ulkokehien paksuutta.
Ehdottomuuden pelikenttinä toimivat yhteiskunnissa esiintyvät ilmiöt. Politiikka, uskonta ovat hyviä esimerkkejä aiheista, joissa ehdottomuutta esiintyy. Politiikassa ehdottomuus on sisään rakennettu puolueiden ideologioihin. Ehdottomuutta vaaditaan erottuvuuden vuoksi. Ehdottomuutta vaaditaan myös koska periksi antaminen vaikuttaisi heikkoudelta. On tärkeämpää viedä edes jokin oma agenda maaliin ehdoitta ja antaa vaikka sitten toisen viedä omansa, kuin se että keskityttäisiin ratkaisemaan kokonaisuutta yhdessä.                                                                                                           Olennaisena osana ehdottomuuteen kuuluu itsensä kannattaman aatteen tai ideologian riskien ja haittavaikutuksien vähätteleminen, sekä usein myös oman edun tavoittelu. Olisiko kuitenkin järkevämpää jättää taka-alalle sellaiset ajattelumallit ja siirtää ajatuksemme kokonaisuuksiin? Olisi hyvä muistaa, että olemme jokainen osa jotain yhteistä ja vain yhdessä voimme onnistua ratkaisemaan yhteiset ongelmamme.                                                                                                                                             
Meidän kannattaisi joskus kyseenalaistaan omien uskomuksiemme ja tapojemme ylistäminen ja erinomaisuuden korostaminen. On vaarallista korottaa oma uskonsa tai kulttuurinsa erikoisasemaan muihin verrattuna. Sen sijaan olisi hyvä ymmärtää, että maailma on täynnä erilaisia versioita näistä molemmista. On myös mieletöntä tuomita jokin ihminen tai ihmisryhmä uskonnon tai kulttuurinsa perusteella. Yksikään valtauskonnoista tai maailman kulttuureista ei ole pohjimmiltaan radikalisoiva, sen sijaan radikalisoivia ovat niistä vääristellyt, sekä valheelliset tulkinnat, jotka saatetaan äärimmäisyyksiin. Usein uskontojen varjolla haetaan oikeutusta vaikkapa terroristisille teoille. Olisi tärkeää kuitenkin ymmärtää, ettei yksikään valtauskonnoista opeta toteuttamaan sellaisia vääryyksiä missään olosuhteissa.                                               
Seurakunta ryhmien ongelmaksi täällä Suomessakin kuitenkin toisinaan muodostuu sulkeutuneisuus, sekä ryhmien aikaan saava paine. Aina ei kunnioiteta uskon vapauden periaatteita, eikä anneta tilaa omille näkemyksille. Joitakin seurakuntia vaivaa ehdottomuus, varmuus omasta oikeasta olosta, sekä vaitonaisuuden kulttuuri. Seurakuntien olisikin syytä muistaa, että kyseessä on aina vain heidän oma uskonsa johonkin. Tämä sama uskon käsitys taas jollekin toiselle saattaa olla täysin outo ja vieras. Vaitonaisuudesta tekee arveluttavan tärkeys suojella ennen kaikkea seurakunnan mainetta. Sellainen puolestaan johtaa vääjäämättä peittelyyn sekä salailuun. Yksilöihin kohdistuva epäsovinnainen käytös tai suoranaiset rikokset jäävät siten pahimmassa tapauksessa täysin pimentoon, joten tekijöitä ei saateta vastuuseen.                                                                                                                                 

Joskus ihminen erehtyy ehdottomuudessaan ajattelemaan olevansa arvokkaampia tai tärkeämpiä kuin jotkut muut. Todellisuudessa me kaikki kuitenkin olemme saman arvoisia kulkijoita maapallolla. Itse uskon eniten tämän päivän tieteeseen ja siihen mitä se meille opettaa kaikkeuden ja meidän oman planeettamme synnystä. Mitä se opettaa eliöiden, meidän itsemme mukaan lukien kehittymisestä. Keitä luulemme olevamme? On erinomaisen hyvä kysymys asettaessamme itseämme minkään yläpuolelle. Me emme ole muuta kuin tähtien ylijäämä tomua jokainen elävä olento, kuten koko hyttysen jätökseen verrattavissa oleva planeettammekin avaruuden äärettömyydessä. Millä perusteella joku voisi olla arvokkaampi toista? Olenko itse olla arvokkaampi suhteessa johonkin, vaikkapa toisen kansalaisuuden omaavaan tai toisen värin omaavaan ihmiseen? Entä suhteessa jonkun muun uskonnon omaavan tai vaikka poliittisilta näkemyksiltään eri tavoin ajattelevaan ihmiseen? Entä suhteessa, merissä, metsissä, savanneilla, jäätiköillä tai viidakoissa eläviin olioihin, tai luontoon ylipäänsä? En, eikä kukaan ole.                                                                                                                                                                     

maanantai 3. joulukuuta 2018

Ehdottomuuden vaaroista (osa 1)


Minua pelottaa ja syy siihen on vastakkaisien mielipiteiden äänen sävy sekä kahtiajako eri ajatusmallien välillä. Mistä on kyse ja mihin se saattaa johtaa? Kyse on tyytymättömyydestä, turhautumisesta sekä pelosta. Minkään ei toivottaisi muuttuvan. Turvallisempaa olisi kääriytyä kuoreen. Suojella sitä mitä on ja vakuutella itselleen kaiken säilyvän parempana silloin. Ei ymmärretä mitä sulkeutuminen saa aikaan, mitä tapahtuu, kun maailma muuttuu, mutta ei anneta tilaa omien näkemyksien muuttua. Ehdottomuus eristää ihmisen toisesta, eristää ihmisryhmät toisistaan. Jääräpäisyys johtaa kompromissittomuuteen. Vaaditaan paljon, muttei olla valmiita luovuttamaan paljoakaan. Ehdottomuus johtaa ajan saatossa vastakkainasetteluun, sekä on omiaan luomaan kuiluja aatteiden sekä ideologioiden välillä. Nämä kuilut puolestaan toimivat polkuina konflikteihin. Kun omat näkemyksemme ovat ehdottomia, eivät pelkästään asiat enää riitele keskenään vaan ihmiset riitelevät niiden mukana. Viljellään totuuksia, joita ei sovi kyseenalaistaa. Ei jätetä tilaa keskustelulle eikä muun tapaisille mielipiteille. Tartutaan pienimpiinikin epäkohtiin, joita saadaan kaivettua esiin erinlaisista ajatuksista, kuin mitä omat mielipiteet ovat. Sen jälkeen näitä epäkohtia paisutellaan pullataikinan tavoin jätti suuriksi ongelmiksi. Miksi niin? Koska ei tahdota antaa tuumaakaan periksi alakynteen jäämisen pelon vuoksi. 
Yhdysvallat on yksi esimerkki siitä, mitä ehdottomuus on saanut aikaan. Se on saanut kansakunnan jakaantumaan kahtia. Sama ilmiö toistuu voimakkaana eri puolilla muutakin maailmaa ja on havaittavissa  kotoisessa Suomessakin. Näinä aikoina ei kuitenkaan olisi tarvetta sellaiselle. Nimittäin nyt, jos koskaan tarvitsisimme yhtenäisyyttä. Pitäisi kaivaa syövereistämme esiin yhteistä henkeä, jotta voimme selvitä lähitulevaisuuden haasteistamme. Pahin niistä ryskyttääkin jo rajusti ovellamme, vaatien päästä sisään. Ilmastonmuutos tulee muuttamaan maailmaamme enemmän kuin mikään muu ihmiskunnan historiassa ja sitä vastaan on pakko taistella yhtenä rintamana. Siihen liittyvät ilmiöt, tulevat koettelemaan ihmiskuntaa tavattoman moninaisesti. Ainoa avain, jolla maapallon ovet voidaan lukita täydelliseltä katastrofilta, on nimeltään yhteistyö. Ilmastonmuutos ei ole vain probleema muiden joukossa vaan globaaliin tuhoon johtava ilmiö, jonka kiivas eteneminen yksinkertaisesti täytyy saada torjuttua.