Ehdottomuuden vaaroista (osa2, laidasta laitaan)

Ehdottomuus johtaa kaventuneiden ajatusmallien syntyyn, joissa monisyiset ongelmat uskotaan voivan ratkaista yksinkertaisin toimin, noin vain. Ehdottomuus johtaa myös kuplien rakentamiseen, joiden sisältä totuuden uskotaan löytyvän. Näitä kuplia sitten rakennetaan huolellisella tarkkuudella, vahvistaen niiden ulkokehien paksuutta.

Ehdottomuuden pelikenttinä toimivat yhteiskunnissa esiintyvät ilmiöt. Politiikka, uskonta ovat hyviä esimerkkejä aiheista, joissa ehdottomuutta esiintyy. Politiikassa ehdottomuus on sisään rakennettu puolueiden ideologioihin. Ehdottomuutta vaaditaan erottuvuuden vuoksi. Ehdottomuutta vaaditaan myös koska periksi antaminen vaikuttaisi heikkoudelta. On tärkeämpää viedä edes jokin oma agenda maaliin ehdoitta ja antaa vaikka sitten toisen viedä omansa, kuin se että keskityttäisiin ratkaisemaan kokonaisuutta yhdessä.                                                                                                           Olennaisena osana ehdottomuuteen kuuluu itsensä kannattaman aatteen tai ideologian riskien ja haittavaikutuksien vähätteleminen, sekä usein myös oman edun tavoittelu. Olisiko kuitenkin järkevämpää jättää taka-alalle sellaiset ajattelumallit ja siirtää ajatuksemme kokonaisuuksiin? Olisi hyvä muistaa, että olemme jokainen osa jotain yhteistä ja vain yhdessä voimme onnistua ratkaisemaan yhteiset ongelmamme.                                                                                                                                             

Meidän kannattaisi joskus kyseenalaistaan omien uskomuksiemme ja tapojemme ylistäminen ja erinomaisuuden korostaminen. On vaarallista korottaa oma uskonsa tai kulttuurinsa erikoisasemaan muihin verrattuna. Sen sijaan olisi hyvä ymmärtää, että maailma on täynnä erilaisia versioita näistä molemmista. On myös mieletöntä tuomita jokin ihminen tai ihmisryhmä uskonnon tai kulttuurinsa perusteella. Yksikään valtauskonnoista tai maailman kulttuureista ei ole pohjimmiltaan radikalisoiva, sen sijaan radikalisoivia ovat niistä vääristellyt, sekä valheelliset tulkinnat, jotka saatetaan äärimmäisyyksiin. Usein uskontojen varjolla haetaan oikeutusta vaikkapa terroristisille teoille. Olisi tärkeää kuitenkin ymmärtää, ettei yksikään valtauskonnoista opeta toteuttamaan sellaisia vääryyksiä missään olosuhteissa.                                               

Seurakunta ryhmien ongelmaksi täällä Suomessakin kuitenkin toisinaan muodostuu sulkeutuneisuus, sekä ryhmien aikaan saava paine. Aina ei kunnioiteta uskon vapauden periaatteita, eikä anneta tilaa omille näkemyksille. Joitakin seurakuntia vaivaa ehdottomuus, varmuus omasta oikeasta olosta, sekä vaitonaisuuden kulttuuri. Seurakuntien olisikin syytä muistaa, että kyseessä on aina vain heidän oma uskonsa johonkin. Tämä sama uskon käsitys taas jollekin toiselle saattaa olla täysin outo ja vieras. Vaitonaisuudesta tekee arveluttavan tärkeys suojella ennen kaikkea seurakunnan mainetta. Sellainen puolestaan johtaa vääjäämättä peittelyyn sekä salailuun. Yksilöihin kohdistuva epäsovinnainen käytös tai suoranaiset rikokset jäävät siten pahimmassa tapauksessa täysin pimentoon, joten tekijöitä ei saateta vastuuseen.                                                                                                                                 

Joskus ihminen erehtyy ehdottomuudessaan ajattelemaan olevansa arvokkaampia tai tärkeämpiä kuin jotkut muut. Todellisuudessa me kaikki kuitenkin olemme saman arvoisia kulkijoita maapallolla. Itse uskon eniten tämän päivän tieteeseen ja siihen mitä se meille opettaa kaikkeuden ja meidän oman planeettamme synnystä. Mitä se opettaa eliöiden, meidän itsemme mukaan lukien kehittymisestä. Keitä luulemme olevamme? On erinomaisen hyvä kysymys asettaessamme itseämme minkään yläpuolelle. Me emme ole muuta kuin tähtien ylijäämä tomua jokainen elävä olento, kuten koko hyttysen jätökseen verrattavissa oleva planeettammekin avaruuden äärettömyydessä. Millä perusteella joku voisi olla arvokkaampi toista? Olenko itse olla arvokkaampi suhteessa johonkin, vaikkapa toisen kansalaisuuden omaavaan tai toisen värin omaavaan ihmiseen? Entä suhteessa jonkun muun uskonnon omaavan tai vaikka poliittisilta näkemyksiltään eri tavoin ajattelevaan ihmiseen? Entä suhteessa, merissä, metsissä, savanneilla, jäätiköillä tai viidakoissa eläviin olioihin, tai luontoon ylipäänsä? En, eikä kukaan ole.