Olemme kaikki samanarvoisia, on lause, jonka merkitys tulisi ottaa huomioon. Kyseinen lause on yksinkertaisuudessaan totta, mutta sen todenperäisyyttä on haastettu vakaasti ja harkiten koko ihmiskunnan historian ajan. En itsekään ole läheskään aina onnistunut noudattamaan lauseen sanomaa niin kuin olisi pitänyt. Lause kätkee itseensä eri ulottuvuuksia, joista päällimmäiseksi nousee ihmisen samanarvoisuus, toisia ihmisiä kohtaan.
Olemme samanarvoisia, sukupuolesta, iästä, uskonnosta, kulttuurista, etnisyydestä, varallisuudesta, yhteiskunnallisesta asemasta, tai rajoitteistamme huolimatta. Eikä yksikään meistä ei ole mitään sen kummempaa kuin vain omanlaisensa ihmisyksilö, muiden joukossa.
Emme ole samanlaisia, vaan jokaisella meistä edellä mainittujen erojen lisäksi omat vahvuutensa, heikkoutensa, voimavaransa, ja omat ”syntinsäkin” kannettavanaan. Historiamme eroavat rajustikin toisistaan ja olemme jokainen lähtöisin omanlaisista kulttuuri- ja aateympäristöistä. Luonteemme poikkeavat tyystin toisistaan ja näemme ja koemme erilaiset ilmiöt ja tapahtumat eri tavoin.
Emme tunne läpikotaisin ketään muuta, kuin itsemme, jos edes itseämmekään, ja suuri osa ajatuksistamme toisia kohtaan, perustuu vääriin olettamiin. Emme näe toisiemme pimeitä puolia, emmekä usein niitä kaikkein valoisimpiakaan. Emme kuule toisiemme ajatuksia, emmekä huomaa toisiemme sisimpiä olemuksia.
Ihmisinä meille on kehittynyt sisäinen moraali, joka ohjaa meitä kohtelemaan muita kuten itseämme, mutta emme läheskään aina toimi sen mukaisesti. Syynä siihen on omat heikkoutemme, epävarmuutemme, ennakkoluulomme, ja opitut vääristymämme. Me käyttäydymme moraalimme vastaisesti, myös koska peilaamme itseämme toisiimme tavalla, josta seuraa katkeruutta ja kateutta. Ensisijaisesti arvostamme heitä, joiden ajatusmallit sopivat yksiin omien ajatusmalliemme kanssa, sekä heitä, joista onnistumme peilaamaan takaisin samoja heikkouksia, joita huomaamme itsessämme olevan.
Olemme jokainen ”hyviä” sekä ”pahoja”, ja pyrimme hyvittämään pahuuttamme hyvyydellä. Meillä jokaisella on omat vahvuutemme, mutta meidän tulisi uskoa ja luottaa itseemme enemmän, sillä vain siten voimme vahvuuksiamme hyödyntää. Vahvuuksien löytämisen ja hyödyntämisen kautta voimme ryhtyä toimimaan ja elämään elämäämme itsellemme tyypillisin tavoin, jonka seurauksena onnellisuutemme kohenee. Onnellisuuden ja tyytyväisyyden lisääntymisestä itseämme kohtaan seuraa vääjäämättä katkeruuden hupeneminen, sekä kateuden ja epäluulon vähentymisen kierteet, joten tarve moraalimme vastaiselle käyttäytymiselle menettää otettaan.
Etsimme toisinaan onnea elämällä elämäämme toisten kautta, jolloin saatamme kadottaa itsemme, sillä onnellisuus ja elämä itsessään on henkilökohtaista ja jokaisen omaa. Elämällä itsemme näköistä elämää ja huomioimalla toisemme samanarvoisina ihmisinä, voimme saavuttaa hyviä lopputuloksia ja kuroa umpeen, epäolennaisuuksien railoja.
Olemme kaikki samanarvoisia lause merkitsee muutakin kuin ihmisten suhdetta toisiinsa. Se merkitsee samanarvoisuuden suhdetta meitä ympäröivään luontoon ja muihin elollisiin olentoihin, josta kirjoitan ehkäpä jo seuraavassa blogitekstissäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti