Mielenterveydestä ja päihdesairaudesta

Kuntavaalit ovat läsnä ja ehdotankin vaatimaan äänenne saajalta myönteistä ja ratkaisukeskeistä asennetta, joka tukee hyvän mielenterveyden vaalimista, kuntatasolla. Ehdokkaita, jotka sitoutuvat tekemään työtä paremman mielenterveyden eteen löytyy onneksi yli puoluerajojen, itseni mukaan lukien, suhteellisen laaja joukko.

Näissä kuntavaaleissa mielenterveyskysymykset ovat nostaneet päätään aivan uudelle tasolle. Syynä tähän on se, että mielenterveydenhäiriöiden laajuus ja vakavuus koko yhteiskuntaa koskevana ilmiönä on vihdoinkin oivallettu.

Mielenterveyden haasteiden tabumaisuus on myös pikkuhiljaa murenemassa ja aihetta käsitellään nykyään yhä avoimemmin, ja on alettu ymmärtämään niitä faktoja, että hyvä mielenterveys kuuluu jokaiselle, ettei haasteista selviä yksin, ja ettei yksikään ole mielenterveydenhäiriöille immuuni.

Useat ruohonjuuritason toimijaryhmät, järjestöt, ja mielenterveyskuntoutujien parissa työskentelevät henkilöt tekevät todella arvokasta työtä tuodakseen esille niitä epäkohtia, jotka ovat esteenä hyvän kansallisen- paikallisen- ja yksilöllisen mielenterveyden vaalimisessa. Näiden toimijoiden tulisi myös yhä vahvemmin ja näkyvämmin pohtia, ehdottaa ja vaatia päättäjiltä ratkaisuja, joilla havaittuihin epäkohtiin pystyttäisiin puuttumaan.

Eri muotoiset ja tasoiset mielenterveyspalvelut tarvitsevat myönteistä suhtautumista kuntatasolla. Ne tarvitsevat tukea, rahoitusta, tiloja toimia, ja niiden toimintaa tulisi myös laajentaa, ja olemassa olevia matalankynnyksen mielenterveyspalveluita tulisi markkinoida paljon nykyistä voimakkaammin.

On myös syytä ymmärtää, että jokainen euro, joka mielenterveyspalveluihin sijoitetaan, maksaa itsensä monivertaisesti takaisin. Oli kyse sitten, neuvola- tai kouluterveydenhuollosta, ennaltaehkäisevistä matalankynnyksenpalveluista, terapiatakuusta, kuntouttavasta tai tehostetusta palveluasumisesta, erikoissairaanhoidon psykiatrianpalveluista, tai psykiatrisen osastohoidon kattavuudesta.

Mielenterveyden haasteet ja päihteiden liika- ja väärinkäyttö nivoutuvat hyvin usein toisiinsa, ja sen vuoksi on ehdottaman tärkeä apua tarvitsevan saada ajoissa sellaista palvelua, joka ottaa huomioon kokonaisuuden, ja jossa käsitellään niitä juurisyitä mistä kyseiset haasteet johtuvat. Kukaan ei masennu tai hanki päihderiippuvuutta itselleen, vaan ne molemmat ovat diagnosoituja sairauksia, ja sen vuoksi niitä tulee käsitellä myös sairauksina. Mielenterveys- ja päihdesairaudet puhkeavat usein pintaan hyvin moninaisien ja monimutkaisien ympäristötekijöiden seurauksena, ja olisi syytä ymmärtää ettei huumeiden tai lääkkeiden väärinkäyttäjää tule kategorisoida suorilta käsin rikolliseksi, vaan kyseinen henkilö on todellakin sairastunut. Usein kuitenkin on niin, että huumeiden käyttäjä joutuu turvautumaan rikoksiin, koska ei pysty muuten rahoittamaan käyttöään. Huumeiden käyttökin tosin on jo sinänsä (kannabiksenkin) rikos, mutta mielestäni on järjetöntä rangaista ihmistä sairaudesta, varsinkin jos hän ei edes saa tarvitsemaansa apua ja hoitoa.