Suomesta ja suomalaisuudesta

En lakkaa ihmettelemästä Suomen asemaa globaalissa maailmassa, tällä syrjäisellä pienen hiekan jyvän suuruuteen verrattavalla planeetalla, joka pyörii ”äärettömässä” avaruudessa.

Olla Suomalainen on kiistaton etuoikeus, jonka arvoa ei aina ymmärretä. Olen usein pohtinut, kuinka on mahdollista, että Suomi valitaan kertatoisensa jälkeen maailman parhaiden joukkoon ja kaikilla mahdollisilla elämänlaadun mittareilla mitattuna. Suomi on tässä suhteessa kerta kaikkiaan ainutlaatuinen valtio.

Kaiken ainutlaatuisuuden ja hyvän keskellä on kuitenkin syytä ymmärtää muutama asia.

·       Suomen asema sellaisena valtiona, jonka me tänään koemme ei ole itsestään selvyys.

·       Me olemme itse rakentaneet perustamme vakaaksi, mutta me voimme sen itse myös tuhota.

·       Suomi ei ole valtiona koskaan valmis.

·       Suomi on riippuvainen ympäröivästä muusta maailmasta.

·       Meidän tulee pitää yllä sovinnollista ja ratkaisukeskeistä keskustelua, tarpeeton vastakkainasettelu ei hyödytä ketään.

Demokratia saatetaan ymmärtää itsestään selvänä yhteiskuntamme peruspilarina, joka takaa sananvapauden toteutumisen ja moniäänisen yhteiskuntarakenteemme toimivuuden. On kuitenkin syytä ymmärtää, että demokratian koko olemassaolo riippuu meistä itsestämme ja sen mahtavuus voi myös rapistua, jos emme vaali sen toteutumista. Pelottavia esimerkkejä valtioiden kääntymisestä totalitaariseen suuntaan on tässä ajassa useita, ja jos selaamme historiaa taaksepäin, löydämme näitä karmeita esimerkkejä tukkukaupalla lisää.

Vaikka Suomi on maailman paras valtio koko planeetalla, osattomuutta, työttömyyttä, eriarvoistumista, köyhyyttä ja väkivaltaa sen eri muodoissa koetaan myös täällä. Suomi ei ole muusta maailmasta irrallaan oleva lintukoto vaan historiamme on sotaisa ja väkivaltainen, ja olemme kansana käyneet läpi monenmoisia karikkoja.

Olemme pienenä maana rippuivaisia kansamme sovinnollisuudesta, jonka demokratia meille takaa, mutta samaan aikaan olemme yhä riippuvaisempia myös meitä ympäröivästä maailmasta. Maailman muuttuessa yhä globaalimpaan suuntaan on Suomen ainoa vaihtoehto pysyä mukana tässä kehityksessä. Paluuta sellaisiin aikoihin ei enää ole, jolloin tunsimme voivamme pärjätä omillamme. Globalisaatio on totta ja se tarkoittaa yhteistyön merkityksen kasvua niin suhteessa naapurimaihimme, kuin Eurooppaan, kuin muuhunkin meitä ympäröivään maailmaan. Globalisaation seurauksena maailma ikäänkuin kutistuu, rajat hälvenevät ja eri talousalueet laajenevat suurempiin kokonaisuuksiin. Se että pelkäämme, kuinka Suomen meneillään olevassa murroksessa käy on inhimillistä, mutta turhaa. Väistämätöntä, kun on turha pelätä, ja tulee ymmärtää, että me itse valitsemme ne joukot missä seisomme. On hyvä myös ymmärtää, ettei eristäytymisellä saavuteta mitään, vaan Suomen tulevaisuus kannattaa rakentaa globaalin yhteistyön varaan.

Kaikkein tärkeintä meille suomalaisille, kaiken globalisaation keskellä on kuitenkin pitää toisiemme puolta, ja pitää huolta toinen toisistamme. Me saamme olla suunnattoman ylpeitä suomalaisuudestamme ja omin käsin rakentamasta maailman parhaasta valtiostamme. Meidän on kannattaa jatkossakin pitää kiinni demokratiasta ja sellaisesta perinteestä, jossa yhteiskuntavastuuseen kuuluu pitää huolta heikompiosaisista ja  erilaisiin vähemmistöihin kuuluvista kanssakulkijoista.

Onnistumme yhdessä, emme yksin.